Joo amerikkalassa on yksiulotteisempi frendi-meininki. Riittää että jonotetaan samassa kassajonossa. Suosikki on yksi nuori kanadalaisnainen, joka otti Twitterissä yhteyttä: 4096 ystävää.
Ehkä tossa on jokin "keep your enemies even closer"-ajatusmalli, että jotkin puolitutut, joiden kanssa henkilökemia ei pelaa, haluaa kuitenkin kaveriverkostoon.
Iänikuinen ongelma tämä sosiaaliseen suhteen määrittely. IRL se syntyy niin hämärästi, että sitä ei ole tainnut vielä yksikään sosiaalinen palvelu pystyä mallintamaan. Ainoa ratkaisu olisi pyrkiä kuvaamaan suhde mahdollisimman realistisesti, eli ei saisi mennä niin, että paras kaverisuhde on mallinnettu samalle tasolle kuin koulukaveri 15v takaa. Palvelun pitäisi tarjota mahdollisuus kuvata suhde sellaisena kuin se on, eli tukea yhteydenpidon määrän kuvausta, emootioiden kuvausta, aiemman sosiaalisen yhdessäolon merkitystä jne.
@erkka, totta, tämä on se ongelma, palvelun pitäisi siis myös tukea suhteiden käsittelyn eri salaustasoja. Kaikki ei voi olla esillä kaikille riippumatta suhteen laadusta. Taitaa olla aika oppikirja-asiaa sosiaalipsykologiassa/sosiologiassa. On sitten eri juttu muuttuuko sosiaalisuus teknologian tarjoamien mahdollisuuksien myötä. Nykyiset tavat taitavat olla perua luola-ajoilta, jolloin ihmiselle ei voinut olla kehittynyt taipumuksia kommunikoida miljoonalle kaverille yhtäaikaa. Olis herkullinen tutkimusaihe, anyone?
Teron idea kuulostaa tosiaan hyvältä. Miksi kaverisuhdetta ei voisi määritellä avoimella asteikolla ystävä - ei-ystävä? Siis jana, jossa nuo ovat ääripäissä. Ja keskellä vaikka "puolituttu". Määrittelyn ei tietenkään tarvisi näkyä muille. Sitä voisi kuitenkin käyttää siten, että eri sisällöille (kuville, kirjoituksille, yhteystiedoille..) voisi määritellä, kuinka hyville kavereille ne näkyvät.
Tutkimuksen kannalta tämä olisi tosiaan myös herkullinen aihe. Ihmisillä olisi varmasti erilaisia tapoja määritellä kaverisuhteita, eli olisi aika haasteellista tulkita mittarin lukemia.
@teroheiskanen: "Palvelun pitäisi tarjota mahdollisuus kuvata suhde sellaisena kuin se on, eli tukea yhteydenpidon määrän kuvausta, emootioiden kuvausta, aiemman sosiaalisen yhdessäolon merkitystä jne." Miten Facebook voisi mallintaa tilannetta "poikaystävällesi lirkutteleva hänen alansa opiskelukaveri haluaa nyt sinun kaveriksesi, vaikka olet vaihtanut tyypin kanssa noin viisi lausetta"? :) (Ratkaisu: päästin kaveriksi.)
Case 2.: VTT:n tapahtumassa viideksi minuutiksi tyttöryhmälle juttelemaan tullut intialais/pakistanilainen vaihtari heittää poistuessaa läpällä "see you in Facebook" tjsp. Oletin, että kyseessä oli vitsi web2.0:n luonteesta, mutta ei. Kaveripyyntö tulee seuraavana päivänä. (Ratkaisu: ignore.)
@suviko, @visualradio pohtii Orkut:in keinoa käsitellä näitä tapauksia: porrastus (en ole käyttänyt orkut:ia, miten porrastus siellä toimii). Minusta kävisi molempaan caseen ratkaisuksia, heille omat lokerot "vaihtanut viisi lausetta, poikaystävä tuntee paremmin" ja "tuntematon vaihtari" jotka molemmat hyväksytään alhaisen tason kaveriksi ja heille avautuu hyvin rajattu määrä sinun omia henk. koht. sisältöjä. Jos ei tapahdu yhteydenpitoa x aikaan niin sitten nuo kontaktit hyllytetään automaattisesti pois silmistä ja säilytetään suhdehistoria arkistoissa.
@teroheiskanen: Aikahyllyttämisessä saattaisi olla pointtia. Toisaalta jotkut suhteet ei kaadu siihen, ettei vuosiinkaan pidä yhteyttä, mutta suurempi osa alkaa vajota pohjamutiin jollei kontaktia ole.
Käytännössä pitäisi olla yksi tällainen työkalu - "julkisuus-ystävyys mittari", jaksaako sellaista sitten taas väännellä - sitä pitäisi väännellä ilmeisesti kunkin frendin kohdalla ja lisäksi jokaisen julkaistavan asian kohdalla (kuvat, videot, kilkkeet...)?
@Sammee, eihän sitä kukaan isommin jaksa väännellä, siksi siihen tarvitaan automatiikkaa mukaan. Tai siis pohjalla pitäisi olla personoitu ontologia sosiaalisesta suhteesta ( = mitä tarkoittaa kaveri, ystävä, miten suhdetta vaalitaan, persoonallisuuden määrittely sosiaalisuuden osalta, sosiaalisen historian analyysi jne.). Tämä olisi siis käytännössä sosiaalisen palvelun asetuksien muokkausta, erittäin työläs homma kattavasti tehtynä, mutta sitä ei oikeastaan tarvitse tehdä kuin kerran elämässä ja sitten loppuelämä ehkä vähän viilailla.
Tähän mennään eikä mahda kukaan mitään. Jos olet erimieltä niin kiistä päättelyketju:
Sosiaaliset verkostot ovat tärkeitä ihmisen menestykselle
Sosiaaliset verkostot ovat sitä hyödyllisempiä mitä laajempia ne ovat (oletuksena että laajuus voidaan hallita)
Tietoteknologialla voidaan mallintaa/virtualisoida sosiaalisia verkostoja paremmin kuin muulla tavoin
Mitä paremmin sosiaalisia verkostoja voidaan virtualisoida niin sitä hyödyllisempiä ne ovat
-> Jokainen ihminen mallintaa sosiaaliset verkostonsa tietoteknologian avulla
Tässä olisi monta mallia. Jaikun yms. "kontakti" on siitä hyvä, että se sivuuttaa tämän laadullisen ongelman.
Slideriä käytettiin joskus 1990-luvun alussa yhdessä ihmiskontaktien pokauspelissä, jonka nimeä en nyt muista. Säätöviiva on hyvä vaikkapa äänenvoimakkuudessa, kuten muukin manuaalinen toiminta, pienessä mittakaavassa. Mutta monet ovat siirtyneet esimerkiksi rss:n suhteen keräimiin volyymin vuoksi.
Sosiologian näkökulmasta voisi olla vaikka viisi roolia, kuten entiset ja nykyiset työ- ja opiskelukaverit ja vastaantulleet seminaari-intialaiset jne. Omien sisältöjen näyttäminen millä tahansa puoliautomatisoidulla logiikalla on kuitenkin hankalaa, tai sitä pitää päästä säätämään, koska joillekuille voi näyttää esm kivoja kuvia ja joillekin ei.
Tyyppiesimerkki Facebookissa on, tai ainakin itse mietin, kenelle lähetän minkäkin Appin. Kaikki eivät sovi kaikille.
Itse kaipaisin ehkä eniten CSS:n kaltaista sosiaalista maalailua, joka erottaisi sisällön, ulkoasun ja rakenteen toisistaan ja jota voisi käyttää eri palveluissa. Palvelu sitten kertoisi, mitä optioita on yhteensopivasti tarjolla. Ehkä Open Social tai merkityksellinen netti tarjoaa joskus tämän.
Kuten @erkka totesi, julkinen reittaus voi olla iso sosiaalinen ongelma. Tätä pohdittiin hieman käsittääkseni Konfabulaarissakin, josko opiskelijat jakaisivat arvosanan kurssilla toisilleen kollektiivisesti. Facebook, LinkedIn etc. tarjoaa tähän lievän ratkaisun 'ystävyyden' yksityiskohtien määrittelyllä.
Ihmisten määrittely ystävä - ei-ystävä -asteikolla ei toimi sisällönhallinan kannalta. Tarvittaisiin kymmeniä muita säätimiä, mikä tekee kokonaisuudesta liian monimutkaisen hallittavan.
Aivan kuten en pidä ystävien asettamisesta skaalalle, en myöskään pidä tällaisten asioiden automatisoinnista. Viimeinen asia minkä haluan on, että kone tekisi tulkintoja minun ihmissuhteistani ja alkaisi hoitaa omaa ulospäin suuntautuvaa viestintää puolestani. FB on valumassa tähän suuntaan, tosin puljun tavoitteenahan on vain valjastaa ihmisten news feedit word-of-mouth -markkinointiin... kts. http://www.techcrunch.com/2007/11/02/ok-heres-at-least-part-of-what-facebook-is-announcing-on-tuesday/
Monimutkaistavien liukukytkimien jokin Flickr-tyyppinen kontakti-ystävä-perhe -ryhmittely toimii paremmin. Tosin näkisin mieluummin mahdollisuuden luoda rajattoman määrän itse muodostettuja ryhmiä, sillä minulla ei ole yhtä ainoaa ryhmää, jota kutsun kontakteiksi tai ystäviksi... tai edes perheeksi.
Toisaalta, jos haluan ystäväni näkevän kuvan, jonka sisältö ei kuulu muille, niin miksi hitossa laittaisin sen facebookkiin, kun voi lähettää sen suoraan hänelle?
Mitä suvikon alkuperäiseen jaikuun tulee, niin mikä on ongelmallisinta? Turha kontakti listassa? Se että ihmiset luulevat teidän olevan ystäviä? Se että hän näkee tekemisesi? Se että sinä näet hänen tekemiset?
Pankit pystyvät sääntömoottoreita pyörittämällä päättämään sekunneissa, josko jollekulle voidaan myöntää luottoa. Kai nyt ystävien valintakin voitaisiin jättää objektiivisesti itse laatimiemme sääntöjen päätettäväksi? Uusia apeja facebookiin...
Toisaalla: "Vois olla joku kilke et postiserverille vois konffata et jos tulee facebook mailia niin sille pitää vastata et osoitetta ei oo olemassa ;)"
Lukiossa oli fiksu lukutoukka-tyttö, jonka kanssa oli hauskaa puhua henkeviä, mutta joka ei tajunnut olla seuraamatta perässä tupakkapaikalle ja sitten kovaan ääneen hyhhyttelemättä savua. En kokenut omaa sosiaalista asemaani uhatuksi, mutta se myötähäpeä oli kiusallista, kun kewlimmät tupakoijat katsoivat Lyseon pihalla rääpälettä pitkin nenänvartta.
No, nyt se ilmaantui Facebookiin ja spämmää kuorokonsertti-eventeillä. Hengellinen musiikki onkin lähellä sydäntäni, NOT. Pitäisi pystyä luokittelemaan tyyliin "en halua uskonnollisten tapahtumien kutsuja" tai "en halua näiden poliittiten tahojen/uskontojen tapahtumien ja ryhmien kutsuja".
@Suviko, tämä 'en-halua-kuorokonsertteja' manuaalisesti on työlästä. Pikemminkin tarvittaisiin ehkä jonkinlainen kollektiivinen sosiaalinen filtteri, josta voisi sitten napsia, jos haluaa erityisesti jotain läpi, kuten kuorokonsertit.
Ainakin blogi- ja mailipuolella yksittäisten saittien hylkiminen on jo de facto mahdotonta. Kun koko ihmiskunta rantautuu Facebookiin, niin tarvitaan joku puoliautomatisoitu ratkaisu.
@erkka, periaatteessa ovat henkilökohtaisia, mutta kuten ystävyyskin, niin hlökohtaisuuskin poikkeaa Facebookissa suomalaisuudesta tai japanilaisuudesta.
Tällä hetkellä hlökoht kutsut 'ratkeaa' siten, että ne kertyvät Facebookin oikeaan reunaan ja siivoan niitä kun esm olen lataamassa jotain isompaa kalaa tai idlaan odottaessani junaa.
Uskon kuitenkin, että kollektiivinen ja sosiaalinen suodattaminen on joskus kova juttu jossain muodossa. del.icio.usissa ja Diggissä on hyvä alku.
Mutta kaipaisin jostain ihme syystä käänteistä filtteriä, joka blokkaa, ja jota voisi silmäillä kerralla ja avata yksittäisiä blokkauksia. Varmaan kaipaan ihan siksi, että näkisi miten se voisi toimia kollektiivisen toiminnan yhtenä muotona.
Esm Facebookissa voisi olla App tai ryhmä, johon liittymisen myötä se blokkaisi kaikki Biting-messut ja niiden johdannaiset ja jokainen voisi ilmoittaa siihen uusia blokattavia Appeja. :-)
@teroheiskanen: Tiedostin hyvin tuon aspektin, kun tänne manasin. Ajatus oli, että jos ihmiset stalkkaa niin paljon, että täällä osuvat lurkkaamalla lukemaan näitä ja tunnistavat itsensä niin tietävätpähän missä mennään. Ja ekana tietenkin manasin irkissä. :)
Kuorojutuista pääsee helpolla sanomalla seinälle, että ei näitä enää. Mutta ei-oikeasti-kavereiden kontaktipyynnöt ovat ahdistavampia tapauksia. Vedän sitä linjaa, että Facebookissa pääsee kaveriksi kunhan jotenkin tunnistan ja ei ole creepy. En ota sitä vakavasti.
@Suviko, tarkoitatko Facebookin Appia, ryhmää vai oliko tuo geneerinen vinkki, että kannattaisi alkaa takoa Wowissa hopealuoteja ja vihkivettä ja portata ne Facebookiin?
Ainoa mitä olen tähän mennessä Facebookista löytänyt, on hmm Slayers-App. :p
Onko ongelma nyt se, että kaikkien "kavereiden" veistit eivät kiinnosta? Myös elävässä elämässä on normaalia, ettei aina jaksaisi kuunnella, mitä toisella on sanottavaa. Se on kuitenkin vain tavallista sosiaalista elämää. Näyttää siis siltä, että kun sama viestintä siirtyy nettiin, niin siihen suhtautuminen muuttuu kovemmaksi. Kaverien viestit ovatkin yllättäen ongelmia, joiden torjumiseen pitäisi rakentaa suodattimia.
Täytyy kuitenkin muistaa, että kyse on toisista ihmisistä ja aidoista sosiaalisista suhteista, ei vain jostain anonyymistä roskapostista. Jos jonkun kanssa ei homma toimi, niin voit aina ottaa häneen yhteyttä ja kertoa, missä mättää.
Viestien ryhmittelyä, suodatusta ja hakuja kuitenkin tarvitaan ihan vaan tiedonhallinnan vuoksi. Se on silti eri asia kuin jos suodatin määräisi, mitä kavereiden viestejä tulee ylipäätään perille.
Mitä taas tulee CSS-tyyppiseen sosiaalisten suhteiden "tyylittelyyn", niin ei kiitos. Kokisin erittäin kiusallisena kuvailla jollain merkkauskielellä, mitkä asiat jossakin ihmisessä miellyttävät tai eivät miellytä minua. En kokisi korrektiksi ko. ihmisiä kohtaan. Saatika, että ne tiedot vielä tallennettaisiin johonkin kaupalliseen nettipalveluun, josta ne voivat päätyä ties minne. Ennen pitkää niitä käytettäisiin samaan tapaan kuin Google käyttää linkkejä Page Rank -arvojen laskemiseen. Eli kohta jokaiselle social web -käyttäjälle olisi laskettu Human Rank -arvo, mikä johtaisi sosiaaliseen kerrostuneisuuteen jne. Siinä ohessa tekemäni "sosiaaliset profiilit" paljastaisivat todella paljon erilaisia asioita myös minusta itsestäni.
@hponka, en tarkoittanut sosiaalisten suhteiden reittaamista vaan kaipaisin (esm CSS-tyyppistä) jaottelua ystäviin, tuttuihin, viimeaikaisiin (ja ammoisiin) työkavereihin, koulu- ja muu oppilaitostuttuihin etc. ja tämän portattavuutta eri palveluihin.
Sinänsä olen @hponkan kanssa samaa mieltä, että netin puolianonymiteetti koventaa sosiaalista kanssakäymistä, josta nyt esimerkkinä vaikka SUomi24.fi ja Susan Kuronen.
Human Rank on virkeä idea. Miten sitä käytettäisiin? Haettaisiin ihmisiä jollain hakupalvelulla ja se näyttäisi suosituimmat ja kivoimmat ensin? Epäsuosittujen pitäisi ostaa Googlelta itsensämainostus-tilaa? :p
@hponka, "human rank" hmm... ehkä kannattaa lanseerata tuo jollain muulla termillä kun haet patenttia :) Tässä on tosiaan taas ne ainaiset kaksi tasoa: utopia/oikeassa maailmassa, eli utopiassa noita sosiaalisia suhteita käsitellään jollain mallinnuskielellä, joka tietyisi voisi olla lähempänä jotain folksonomian tyylistä kuin matala-korkea asteikkoa (harrastan postimerkkeilyä aktiivisesti x:n kanssa vs. x on 2 tasoa parempi kaveri kuin y)
@hponka: Samoja ongelmia josta mä valitin ei olisi verkon ulkopuolella. Vanha koulukaveri, jonka kanssa en asu edes samalla paikkakunnalla tuskin jaksaisi viikon välein tulla fyysisesti kertomaan kuorokonserteistaan tai soittaa tai laittaa kortteja tai kirjeitä niistä. Intialaispakistanilainen ei löytäisi mua uudestaan kovin helposti edes numerohaun kanssa - kokeilkaapa piruttain montako Suvi Korhosta asuu pk-seudulla. Törmäisin todella harvoin poikakaverin ihailijaan eikä asialle tarvitsisi montaa ajatusta uhrata.
Tuohon "voit aina ottaa yhteyttä ja kertoa mikä mättää"-kohtaan en ihan yhdy. Jos menisin tuolle ihailijalle jotain sanomaan ("musta me ei kyllä olla oikeastaan kavereita. halusin vaan kertoa."), se tulkittaisiin aika oudosti. :D
Kuten @erkka sanoi, kaikkia sosiaalisia suhteita ei oikein voi eksplikoida. Varsinkin parisuhteiden alkuaikoina titteleiden lätkiminen suhdetyypille on hankalaa. Pano, säätö, suhtonen, kaveri, seurustelukumppani... Tulee mieleen vähemmän luonteva tilanne sukuhäissiä, kun kummisedän uusi avovaimo esitteli itensä "elämänkumppanina".
@ubiq: Tarkoitatko jotain karkeasti tämän tyyppistä:
.ystävä {
näytä kuvat: kaikki;
salli viestit: kaikki;
}
.puolituttu {
näytä kuvat: vain julkiset;
salli viestit: muut, mutta ei mainoksia;
}
.tuntematon {
näytä kuvat: vain profiilikuva;
salli viestit: ei mitään;
}
@teroheiskanen: Selvennykseksi vielä, että "human rank" oli siis sitä, mitä EN halua. Eli toivottavasti kukaan ei nyt oikeasti nappaa tuota ideaa ja toteuta sitä. :-)
@Suviko, tuo parisuhteen alkuvaiheen statuksen määrittely on erittäin hyvä lisä lajiteltavien ihmissuhteiden muotoihin. Mutta harvalla meillä on kovin montaa orastavaa parisuhdetta, joten siinä mielessä niitä voisi säätää manuaalisestikin. :b
Esm Facebookissa olisi hieman villiä, jos ihmisiä luokiteltaisiin * edesmenneeksi * panoksi, säädöksi, suhtoseksi, kaveriksi tai seurustelukumppaneiksi. tämä kyllä selittäisi erilaisia sosiaalisia verkostoja ihan uudella näkökulmalla verrattuna esm vuosikursseihin.
@hponka. Juuri noin, mutta jonkin verran tarkemmin, mm. yhteystiedot ja tietyt aliverkostot.
Ymmärsin toki että tarkoitit Human Rankin ei-toivottavana ilmiönä. En itsekään kannattaisi sitä, mutta näinä ankeina mitattavina aikoina kaikki on mahdollista. Esm yhtiöt voisivat vaatia työntekijöiltään Human rankin avulla tulosvastuullisuutta omissa verkostoissaan yhtiön BSC-mittareihin kytkettynä. :b
@suviko, mutta eikö olis kätevää häissä, kun voisit googlen OpenSocial pohjaisella human rank -haulla hakea kummisedän ja uuden avovaimon välisen suhteen statuksen, ennenkuin menet esittelemään itseäsi?
Vakavasti puhuen, nuo tittelit on vältettävissä, jos kuvaa suhdetta useamman muuttujan avulla: suhteen kesto, suhteen intensiivisyys, yhteydenpitotavat, yhteydenpidon intensiivisyys, yhteiset intressit jne. Tai vaikka olla sellainen analyysikone, joka katsoo milloin hlöiden paikka- ja aikatiedot kohtaavat ja yhdistelee sitten heidän jaikumessuista koonnin tarinamuodossa.
@Suviko: En ihan ymmärtänyt, mikä ongelma oli ilmoittaa jollekin, ettei halua hänen viestejään. Jos jollekin yksittäiselle hlölle tuntuu hankalalta viestiä, niin voihan pistää kaikille FB-kavereille viestin tyyliin: "Ei enää mainoksia, kiitos." Se tuskin aiheuttaisi mitään tulkintaongelmia.
@teroheiskanen: Tiesin hyvin kuka ihminen on. Sukulaisten juoruverkosto oli briiffannut ihan kattavasti mikä hänen suhteensa on morsiamen isään eli kummisetääni. Oli myös tiedossa, että tilanne tulee olemaan jotakin kiusallisen ja nahkean väliltä. Sen sijaan en tiennyt, että istuisin vastapäätä harrastus/opiskelukaveripiireistä puolitutun kanssa, johon olinkin joskus halunnut tutustua vastapäätä ja joka oli sulhasen kaveri. Voiskohan hääkutsun mukana laitta koodin, jolla voi tarkistaa sosverkostopalveluna millaisia tyyppejä pöytäkartassa istuu vierekkäin.
HEI! Heureka! Sosiaalinen plaseeraustyökalu!!! Tota niin tarvitsisi akateemisissa pöytäjuhlissa. :D
@hponka: Kun en halua kaikille FB-kavereille laittaa mainosstoppia. Lukiokaverille voin kertoa noin. Poikakaverin ihailijan olisin halunnut laittaa näkemään vain limited-profiilin, mutta koska olemme samassa korkeakoulussa, ei Facebook antanut sellaista vaihtoehtoa.
Tää on älykiinnostava keskustelu, linkkasin oppimateriaaliksi tulevalle sosiaalipsykan kurssille.
Kuulun niihin suomalaisiin sulkeutuneisiin, joilla on vain pari ystävää ja kuitenkin laajahkot sosiaaliset verkostot ja kamuja. Sanoilla on tietty merkitys ja minusta se on hienoa. Mainio Tuhat sanaa -merkintä erottelusta 'lukija' (blogissa) ja 'ystävä' (facebookissa yms.)
Kun listasin noita sosiaalistuspalveluita (socializer), nimitin kaveripiireiksi. Kaveri on kiva sana ja paljon väljempi, hyvänpäiväntuttu voi olla kaveri, vieraskin tyyppi voi olla kaveri (aika jännää, että silloin se on aina mies "se kaveri mäkkärin eessä näytti viluiselta"), ja kaveri voi olla myös paras, maailman paras.
Sosiaalinen plaseerauspalvelu olisi epäilemättä ongelmia ehkivä sekä sosiaalisuutta lisäävä. Tällä olisi ollut paljon käyttöä, kun opiskelija-aikana tuli koordinoitua aika isojakin illallisia HYYssä ja istutuksia piti miettiä tarkkaan.
Komppaan Annea, hyvä keskustelu ja osoittaa kertaheitolla kuinka tekstipohjainen vuorovaikutus pesee hetkessä virtuaalitavaroiden vaihdannan. Toisin sanoen vuorovaikutuksen syvyys saa teidät tuntumaan minun ystäviltäni (heh, älkää pelästykö - en lähetä kutsua FB:ssa!), koska olen päässyt kosketukseen johonkin lässytystason takana olevaan.
En kuitenkaan näe ongelmaksi sitä, että "ystävinä" on FB:ssa niitäkin joita ei raaski käännyttää. Mikä ettei, eipä sellainen status mitään haittakaan. Mun rajanvetoni kulkee vähän eri kohdassa: minä ignoroin suurimman osan minulle lähetetyistä peleistä, leikeistä ja cause-kutsuista olipa mukaan kutsuja vieraampi tai läheisempi frendi.
Mutta ihan väliyhteenvetona, itselläni Jaikun verkostot on todella luonut paljon uusia kontakteja sivistyneisiin ajattelijoihin, joihin ei välttämättä olisi blogien, Facebookin, LinkedInin tai muun kautta kovin nopeasti törmännyt, kuten #vaparetki.
Sitten on lisäksi kontakteja, jotka olisivat oletettavasti tulleet vastaan ennemmin tai myöhemmin, kuten JyUssa, mutta Jaiku on nopeuttanut.
Facebook on tässä mielessä aika lelu omalta osaltani, mutta sen funktiokin on ehkä hieman erilainen. Tarjoaisiko sitten Open Social jossain vaiheessa rajapinnan, jolla voisi hakea esittelynsä Jaikuun?
@annerongas, itse erottaisin ystävä-, kaveri- ja tuttavapiirit, mutta ehkä nämäkin tarkoittavat eri asioita eri ihmisille.
Vilkaiskaa muuten Google mapsin päälle rakennettua Attendr.com-kehittäjäverkostoa. Jotain tällaista kaipaisin itsekin. Siinä on mielestäni hyvä lähestymistapa koko verkostotouhuun, mm. osallistujien oma rooli sekä täppä, jolla voi merkata, keneen haluaisi tutustua.
Mielettömän hieno keskustelu. Tämä taitaa olla aika paljon kulttuurikysymys, kuten mm. @ubiq alussa viittasikin. Näin savolaisena olen taipuvainen ajattelemaan että jos joku haluaa olla ystävä, kontakti tai mitä tahansa mun kanssa verkossa niin siitä vaan. Jos hän ottaa yhteyttä, niin se tarkoittaa hänen olevan jotenkin minusta kiinnostunut. Minulla on ilmeisesti jokin merkitys hänelle. Sama koskee minua itseäni kun otan ihmisiin yhteyttä tai alan jutella. Se miten paljon olemme vuorovaikutuksessa on minun ja niiden muiden asia. Se miten tiivistä vuorovaikutus on eri asia. Ei minua häiritse niiden muiden läsnäolo.
Savoilaisella kynnys aloitteeseen on kovin alhaalla. Muualla päin maailmaa ei ole kuulemma niin yleistä aloittaa keskustelu ventovieraan kanssa bussipysäkillä. Täällä se on varsin tavallista.
Toivottavasti en ole aiheuttanut kovin monelle ihmiselle paineita ja ahdistusta, kun otan suoraan yhteyttä. Pitäisiköhän kehittää jokin signaali sille että kertoo ettei loukkaannu, jos joku haluaa sulkea oven edessä kiinni?
Miten syvässä meissä asuaa tarve luokitella toisia ihmisiä? Mistä se tarve tulee, miksi teemme sitä? Itselleni ihmisen on aina kiinnostava. En oikein osaa luokitella ihmisiä sen mukaan tunnenko niitä tai kuinka kauan olemme olleet tekemisissä. Jos jonkun haluaisin ignorata kontaktilistaltani, niin sen ihmisen täytyisi varmaan edustaa sellaisia arvoja joita en voi sulattaa. Esim. tiukka sovinisti tai feministi, joka ei hae tasa-arvoa vaan toisen sukupuolen paremmuutta voisi saada minulta tällaisen kohtelun.
@Suviko, sinä olet erittäin kiehtova persoona ja elät voimakkaasti verkossa. Itse asiassa en sinusta muuten tietäisikään yhtään mitään. Koetko toiset lurkkijoina, jotka seuraavat esim. sinun Flickr-feediä? Jos näin on, tunnustaudun yhdeksi niistä. Tutustuin alt-partyjen kuviisi. "Yön ainoa valopilkku" sykähdytti. On mahtavaa nähdä kun toinen ihminen kuvaa maailmaa poimimalla sieltä otoksia. Kiitos sinulle siitä. :-)
joskus on tullut mieleen, miten kiva olisi jos omassa nuoruudessa olisi ollut sosweb... makeeta sentään, kun mummo-moodilla pääsee keikkumaan ihmisten ilmoilla! nyt kiitoa oppitunnille ;-)
Olin missannut tuolla ylempänä, että @erkka pohdiskeli ja kysyi notta: Toisaalta, jos haluan ystäväni näkevän kuvan, jonka sisältö ei kuulu muille, niin miksi hitossa laittaisin sen facebookkiin, kun voi lähettää sen suoraan hänelle?
Jos haluan yhden kaverini näkevän kuvan tai pari, enkä kenenkään muun, ratkaisu on DCC irkissä tai maililiite. Jos haluan näyttää kasan kuvia muutamalle kaverille, mutten jakaa isommin, zippaan ja mailaan tai laitan lipaston kotisivutilaani haettavaksi paikkaan, jonne ei ole linkkiä. Flickriin laitan kuvat, jotka haluan arkistoida ja jakaa. Siellä on jokunen vain mulle näkyvä kuva, jotka voisin laittaa näkymään joskus hetkeksi jollekulle.
Mitä suvikon alkuperäiseen jaikuun tulee, niin mikä on ongelmallisinta? Turha kontakti listassa? Se että ihmiset luulevat teidän olevan ystäviä? Se että hän näkee tekemisesi? Se että sinä näet hänen tekemiset?
Intialais-pakistanilaisen kohdalla oletin, että jos hyväksyn hänet kaveriksi, alan saada mun kannaltani täysin turhia "how r u doin" -viestejä ja pahemmassa tapauksessa flirttiä. Intiassa matkaillut @jahapaula kertoi paikallisesta tapakulttuurista ja arvasi sen perusteella ettei "tavataan Facebookissa" ollut ehkä vain viaton vitsi vaan yritys etsiä kumppania. VTT:n Otaniemi Forumin cocktail-osuudessa? Ehkä suomalaisetkin teekkarit tekis noin, jos eivät olisi niin ujoja? :]
Poikakaveriin ihailijan kohdalla on Catch-22: näytän ylidramaattiselle tai mustasukkaiselle kieltäytymällä, mutta sallimalla päästin sellaisen tyypin kaveriksi johon mulla ei musta ole mitään kontaktia oikeasti. Kaikki kumppanini kaverit ei ole automaagisesti mun kontakteja. Kumma ajatus, että olisivat. En laita Facebookiin kuvia, joten niiden tai mun tekemisten takia ei ole väliä ketä on kavereina.
P.S. Äsken muuten vahingossa pastesin nuo @erkan sanomat väärään ikkunaan. Ne meni irkkikanavalle, jossa ekan nettikuplan aikoihin kehissä jo olleet it-alan tyypit ja demoskeneveikot haukkui Facebookin välittömästi pystyyn. Vastaava keskustelu käytiin kahdella muulla isolla irkkikanavalla tänään. "Kaikki" vihaavat sitä, mutta "kaikki" myös käyttävät sitä. Ja Alteilla ehdin kysyä Jyrki Kasvilta Facebookista esityksensä jälkeen, mutta nyt mennään jo ohi aiheen.
@annerongas: Sillon ku mä olin teini oli jo BBS, uutisryhmät; BatMUD ja IRC. Kyl ne oli ihan tarpeeks sosiaalisia webejä mulle. :) Kun koulussa en tuntenut oikeen ketään noista kunnolla innostuvaa niin luulin teininä 90-luvulla ettei verkosta koskaan ehkä tule Kaikkien [tm] juttu, mutta ajattelin sen kasvavan kyllä. Sosiaalista ja mobiiliwebiä osasi jotenkin siksi ounastella hiukan.
Onko tässä muuten havaittavissa sukupuoliero: naisten frendiksi yrittää ängetä joka jannu, mutta miesten ystäviksi päädytään kun ei voida esittää tyystin vierasta tai vihamiestä?
@eskolius: Voi vaikka olla. Itse en ole koskaan epäillyt että joku yrittäisi lähennellä enemmänkin :-)
Tänään muuten eräs nuori nainen lähestyi minua Facebookissa. Hän käytti pokea, kyseessä on yksi tutkija jonka blogia olen seurannut jo jonkin aikaa. Olin vähän yllättynyt mutta en lainkaan vaivautunut.
Hän kertoi että mun profiilissa luki että "Poke me". Hän on ihan uusi fb:n kanssa ja tunnusti ettei oikein tiennyt mitä tuli tehneeksi. Se oli oikeastaan aika hauska tapa saada kontakti toiseen ihmiseen. Aika näyttää jääkö tämä tähän tuuppailuun ja pariin seinäviestiin. :-)
@suviko: Minusta hämmentäviä ystäväkutsuja ovat ne henkilöt, joista en todellakaan tiedä mitään. Suomalaisia miehiä, joo, ja kavereitteni verkostoissa, mutta minulla ei käsittääkseni ole mitään kontaktia heihin. Pari kappaletta näitä on ollut: en tiedä, lukevatko blogiani vai mikä on taustalla. Mutta jos laittaisivat kutsuun selvityksen, niin tilanne olis ihan ok. Tietyt blogityypit ovat niin tehneet, koska en edes heidän oikeita nimiään tietäisi/muistaisi, ja se on ollut mielestäni tosi hees.
Itse olen aika "nuuka" ja laiska siinä, kenelle lähetän ystäväkutsuja. En vaan jaksa jokaista tuttua sieltä omiin verkostoihini edes laittaa. En edes uteliaisuuttani :)
Itse olen ton kontakti-sanan kannalla ja kaikenlainen ystävyyden laadun julkinen puinti on mulle hankalaa. Hoito, tyttären entinen avokki - huhhuh!
Olen kyllä näin aikuisiällä käynyt tosi reippaaksi osallistumaan kaikkiin mielenkiintoisiin keskusteluihin riippumatta siitä tunnenko ihmisiä ennestään, tämä johtuu ilmeisesti iän tuomasta turvallisuudesta että kukaan ei ota sitä minään vaivaannusta aiheuttavana lähestymisenä tai tuppautumisena.
Joillekin laatu, ystävyydenkin, on kamalan tärkeätä ja tehdään listoja bestiksistä ja kavereita pannaan järjestykseen läheisyyden kannalta. Kyllä kai sen jokainen tietää itse millä tasolla ystävyyssuhde on? Pitäisikö tollainen laadullinen arvio antaa kaikista julkisesti? Miksi sillä olisi väliä?
Myöntäydyn niin ikään purkkien, uutisryhmien, BatMUDin (unohtamatta LPMudia). postituslistojen ja IRCin kasvatiksi. Postituslistatkin olivat itse asiassa yllättävän sosiaalisia, erityisesti identifioinnin suhteen.
Lisäisin vielä listaan CUSeeMen, johon kehittyi varhaisvaiheessa aikuisten live-videokahvilakulttuureja, joita ei voi perhe-Jaikussa esitellä.
Olen joskus miettinyt, onko maailma erilainen tekstinetissä kasvaneen silmin. Ehkä ainakin @Suviko osaa kommentoida. Varmaan se ainakin opetti tutkimaan taustat tarkemmin aika askeettisilla työkaluilla, kuten Gopher.
Netin (suomalaiskäytön) varhaisvaiheessa ei ollut mitään muuta id:ta kuin tunnari, ja siitä piti aluksi päätellä kaikki, kuten vaikka kasvuvaiheeni 'katzenklammer' tai mudin 'sabrina'. Jälkimmäisestä tuli paljon metkoja sotkuja :-) Nykyään genderblendaus on vakiokuvastoa Second Lifessa.
Nyt on aika kivasti vihjeitä, mistä toinen on * periaatteessa * kotoisin ja googlaus on tehnyt siitä rutiinia huoltoaseman kassahenkilölle, joka myy sulkapalloa tuulilasin sulkina.
Kun Hacking in the End-hakkerikonferenssin jälkeen tulee mailia tunnarilta foo palvelimelta xs4all.nl, että voisitko lähettää nauhoituksesi social engineering-alustuksesta, niin sitä jo hieman miettii, että vastaako.
On käynyt mielessä, josko loisi nipun synteettisiä hahmoja Facebookiin, verkostoisi ne keskenään, alkaisi sitten verkottua muualle ja katsoa mitä tapahtuu. Urakka on iso yhdelle, mutta jos kokeilu kiinnostaa, niin ilmoitelkaa. :-)
BBC teki tuoreen vastaavan kokeen Facebookissa 100 kutsulla yhdeltä tunnarilta ja oliko 43/34 jotka ryhtyivät heti ystäviksi ja avasivat tietonsa
ubiq: Mikseivät olisi avanneet, hehän ovat etsimässä yllättäviä mahdollisuuksia! Vähän sama juttu kuin meno Talent-kisaan. Erottava piirre on siinä, kuka menee sinne käyttääkseen mediaa omaksi ilokseen (esim. Talentissa treenaamaan esiintymistä) ja kuka hölmöyttään uskomaan sateenkaareen.
@eskolius, hyvä näkökulma. ;-) Netissä tosiaan saa nykyään helposti aika ylläreitä. Yllätyksenä ja pyytämällä.
Erityisesti Facebookin Appsit voivat tehdä mitä sattuu. Toisin kuin esm html/jasvascript selaimessa, Appsien varsinaisia toimintatapoja ei oikein voi validoida. Tarvitaan vaan yksi turhautunut koodaaja. Niitäkin on, kuten muillakin aloilla.
Ehkä olen vain eri syistä (joita esittelin #vaparetki-kannussa äskettäin) allerginen identiteettivarkauksille. Englannissa niitä oli viime vuonna reilut 170 000. :-/
nyt en ole vielä nautiskellut kaikkea ylläolevaa, mutta kerron, mitä tunnin ajomatkalla siihen mennessä tähän ketjuun kirjoitettu toi mieleeni. taustaani kuuluu omaehtoista kansalaistoimintaa, hieman vastakulttuuria, rajanylityksiä ja yhteisöllistä luovuutta (piiiitkä stoori, liittyy maaseudun murrokseen #SYYT%D6KSIST%C4%20ALKUVOIMAAN">täs pätkä kotilieden jutusta niilta ajoilta). yhdessä tylsässä mtk-kokouksessa piirtsin kuvan siitä yhteisöllisestä maailmasta, joka meidän systeemin ulkopuolella versoneesta toiminnasta oli muodostunut. se kuva tuli mieleeni viime viikolla. piti etsiä ja löytyi.. kun katsoin sitä nykysilmin, tajusin, että tuo kaikki toteutuu sosiaalisessa webissä, esim. jaikussa (sen piirtämisestä meni vielä 2 vuotta, ennenkuin itse siirryin verkkomaailmaan).
kysyin aikoinaan ryhmämme jäseniltä, miksi haluat kuulua tähän. merjan vastaus jäi lähtemättömästi mieleen: "haluan olla toisten samanlaisten kanssa erilainen" sitä olen kokenut täällä mikä tämä nyt sitten onkin. hyvä tunne :-)
Kai muuten luitte tän The Economistin jutun (http://www.economist.com/business/displaystory.cfm?story_id=9990635), jossa todettiin muiden hyvien ajatusten lisäksi että
But unlike other networks, social networks lose value once they go beyond a certain size. “The value of a social network is defined not only by who's on it, but by who's excluded,” says Paul Saffo, a Silicon Valley forecaster. Despite their name, therefore, they do not benefit from the network effect. Already, social networks such as “aSmallWorld”, an exclusive site for the rich and famous, are proliferating. Such networks recognise that people want to hobnob with a chosen few, not to be spammed by random friend-requests.
Sanoisin, että tämä tällä hetkellä suljettu Jaiku on kultainen hetki, jonka arvoa ei kukaan tajua, ja joka tuhotaan kun Jaiku taas avataan.
Ja boy, se avataan kun se tulee olemaan oletuksena tänään julkistetun Adroidin (http://www.openhandsetalliance.com/index.html) osoitekirjana (sanoo allekirjoittava ennustajaukkonne).
@gatestone: Tuon takia mulla on pieni pelko sen suhteen mitä tapahtuu, kun Jaiku avaa ovensa ja uusia kävijöitä alkaa tulla vauhdilla. Tämänhetkinen suomalainen blogi/web2.0-keskustelun Shangri La saattaa muuttua liian nopeasti ja liian paljon spämmääväksi mediaksi rakentavien keskustelujen kannalta.
HA! Kirjoitin ylläolevan luettuani puoleen väliin tuon sistaatin! :D Sitten vasta luin viestisi loppuun. Great minds think alike. :D
@gatestone: verkoston löyhtymiseen on itse asiassa tarkka luku. Se on 150. Esm jotkut uskonnolliset liikkeet perustavat aina uuden yhdyskunnan, kun luku paukkuu ja Goretex niinikään. Itse antrologit löysivät ilmiön ensimmäisenä, ei tilastotieteilijät tai verkostotutkijat.
Tämä perustuu ihmisten valvottavien kontaktien määrän kasvuun lähes potenssilain mukaisesti jokaisen uuden yksilön saapuessa verkostoon / yhteisöön.
Jaikussakin nyrkkisääntönä voi pitää 150 kontaktia + #kannut. Sitten kun se ylittyy, niin tutkimusten mukaan on hyvä alkaa siivota kontakti / seurantalistaa.
@Suviko, voi tosiaan olla, että Jaikunkin Onnela rapautuu, mutta toisaalta oletan, että jo pelkkä rekisteröityminen patoaa isoimman Suomi24-floodiarmadan tänne. Sekin, että täällä on tyylikästä esiintyä jollain naamalla, ehkii rantautumista.
Mutta yksi Jaikun iso plussa on mahdollisuus määritellä ketä seuraa. Tämä ei tietenkään estä Susan Kuros-kommentoinnin saapumista yksittäisiin threadeihin. :-/
Hmm. Minustakin tämä keskustelu on erittäin onnistunut ja mielenkiintoinen, mutta en jaa sitä näkemystä, että Jaiku olisi kokonaan jonkinlaisessa "kultaisessa tilassa" ennen kuin ovet avataan ja väki rynnii pilaamaan koko jutun. Kyllä tässä on kyse pienemmän mittakaavan "kultaisesta tilasta".
Mielestäni tämän keskustelun onnistumisessa on kyse yhteisöllisestä tiedonrakentelusta, vieläpä spontaanisti alkaneesta sellaisesta. Syinä onnistumiseen pidän seuraavia tekijöitä:
keskustelijoiden social grounding on tapahtunut jo aiemmin muissa keskusteluissa, joten ymmärrämme toisiamme,
aloitusviesti asetti yhteisen ongelman, joka tuntui kaikista tärkeältä (=jaettu tavoite),
aihe oli sen verran tuore ja "keskeneräinen", että siitä oli hedelmällistä keskustella,
jokaisella on annettavaa aiheen käsittelyyn, mikä takasi aktiivisen osallistumisen.
Lopputulos: ryhmän yhteisellä panoksella saavutettiin enemmän kuin mitä yksin / pareissa tuskin olisi pystytty.
Kokonaisuutena siis malliesimerkki informaalista yhteisöllisestä tiedonrakentelusta ja oppimisesta. Sama on tosin tapahtunut monta kertaa muissakin Jaikun keskusteluissa, mutta vähän pienemmässä mittakaavassa. Myönnän kyllä, että katson tätä tutkivan oppimisen lasien läpi, koska teen aiheesta gradua, mutta tuskin arvioni kovin pahasti heittää. :-)
@hponka, vilkaise Mari Flinkin aloittamaa keskustelua toimittajien tulevaisuudesta, jos on enää hengissä. Se pääsi aika valtaiseksi. Sitten on tämä @Samikkin aloittama tonni täyteen eli tuhat messua, joka ei ollut ominaisuuslistasi mukaan varsinaista 'keskustelua', mutta täyttää muutoin listan kriteerit.
Sinänsä olen eri mieltä tästä 'kultaisen tilan' pienuudesta, vaikka se kriteerit täyttäisikin. Omasta mielestäni monissa innovaatioissa adaptaation alkuvaihe on parhainta.
Kun masses of hordes eli varhainen enemmistö (34 %) saapuu - enkä tarkoita WoWia - niin siitä seuraa kaikenlaista. Myös positiivista, mutta ehkä muutakin, koska varhaisella enemmistöllä on erilainen suhde innovaatioon kuin varhaisilla omaksujilla. Esimerkiksi ihan siinä, että näillä ryhmillä on äkkiseltään päähineestä heitettynä erilainen oppimiskäyrä. Ei mitenkään erityisesti koulutuksessa tai älyssä, vaan panostamisessa innovaation omaksumiseen ja sen ominaisuuksien taivutteluun, kuten Jaikussakin on usein saatu nähdä (mm. Tonni täyteen ja aktiivisuuden rankkaaminen php-skriptillä, tunnusten lahjoittaminen #vaparetki-kannuun, #Mindtrek, #mobiiliyhteiskunta etc.)
Gradussasi kannattaisi ehkä ainakin sivuta myös innovaation adaptaatiokäyrää osana yhteisöllistä tiedonrakentelua ja oppimisessa.
@ubiq: Mainitsemasi keskustelut ovat toki tuttuja, ja ainakin Mari Flinkin aloittama keskustelu täyttää myös yhteisöllisen tiedonrakentelun kriteerit. Keskusteluiden merkityksellisyys on tietysti henkilökohtaista, joten vertailu on vähän hankalaa ja tuskin tarpeellista.
Tarkoitin ns. "kultaisen tilan" pienuudella enemmänkin sitä, että näissä kaikissa mainitsemissasi keskusteluissa on ollut mukana enemmän tai vähemmän samat käyttäjät. Väitän, että "kultainen tila" koostuu käyttäjistä, ei niinkään Jaikusta itsestään. Ko. ryhmällä on suurinpiirtein samat kiinnostuksen kohteet, ja sen jäsenet ovat ikään kuin sattumalta löytäneet toisensa Jaikussa. Jaiku tarjoaa "vain" infrastruktuurin ryhmän viestinnälle, vaikkakin harvinaisen hyvän.
Mitä tulee siihen, että tämä liittyisi jotenkin Jaikun alkuvaiheeseen, niin olen samaa mieltä siltä osin, että nimenomaan Jaiku on koonnut ryhmän yhteen, koska se edustaa sitä, mistä ryhmän jäsenet ovat kiinnostuneet. Kuitenkin, mitä yhteisölliseen tiedonrakenteluun tulee, niin sen arvointiin en liittäisi innovaation adaptaatiokäyrää. Yhteisöllisen tiedonrakentelun kannalta ei ole merkitystä, kuinka uutta tai vanhaa teknologiaa käytetään sen tukemisessa, jos se vain toimii.
hponka: onnea sun graduprojektille! Ainakin tutkimuskohde ja lähtökohdat on kiinnostavat ja ajankohtaiset. Tässä mun kaksisenttinen puhtaasti maallikkopohjalta.
Sun mainitsemaa "onnistumisen tekijöiden" lista on varmaan edelleen työn alla, ja tässä vähän hiomapaperia:
> keskustelijoiden social grounding on tapahtunut jo aiemmin muissa keskusteluissa, joten ymmärrämme toisiamme
Omasta vinkkelistäni tuo ei toteudu, mutta ehkä olenkin ainoa nyypiö tässä tusinassa? Viittasin toisessa ketjussa Jaikun onnistumisen kriteeriksi keskustelijoiden homogeenisuuden (koskipa se sitten ilmaisutapaa, opiskelutaustaa tai SESsiä), ja uskon että tiedonrakentelun näkökulmasta riittävä social grounding voi tapahtua heittämällä, ilman aiempaa tuntemusta.
Ajattelen niin, että mun viestini tuli hyväksytyksi ketjuun, kun siihen viitattiin ja siitä jatkettiin aiheen kehittämistä. Sen diskurssi oletettavasti sisälsi riittävästi sanavalintojen ja ilmausten sisältämiä indikaatioita passelista persoonallisuudesta ja viestijän tavasta asettua joukkoon/ryhmään sekä uusia näkemyksiä asiasisällöstä.
Sen enempää ei mielestäni tarvita. Ei siis vaadita aiempaa tuntemusta, mutta ei myöskään tarvita sitoumuksia - en oleta että tultuani kuulluksi tässä ketjussa joku teistä olisi automaattisesti valmis pitämään minua ryhmän jäsenenä jossain toisessa ketjussa. Esimerkiksi on aina kiva ottaa oma itsensä :)
Muut sun listaamat syyt varmasti ovat tässäkin ketjussa läsnä, mutta mielestäni ne ovat yleisiä onnistuneen keskustelun tunnusmerkkejä eikä tämän tilanteen erityispiirteitä. Olen valmis kallistumaan siihen, että tämän ketjun toimivuus on kiinni ryhmäytymisestä: joko joukko on niin pieni tai niin homogeeninen tai muusta syystä kohesiivinen, että siitä on muodostunut ryhmä. Veikkaan että meillä on määriteltävissä oleva yhteinen mind set, paradigma.
... huoh, täähän on paljon aikaavievempää kuin FB ym kun tässä joutuu käyttämään aikaa myös ajatteluun ...
@eskolius: Sut imaistiin mukaan nopeasti ja edistit sitä itsekin. :-) Niin ja kiitos toivotuksista. Gradu on kohta loppumetreillä, mutta onneakin vielä tarvitaan. ;-)
Tarvittavan social groundingin määrä riippuu toki siitä, kuinka samanlaiset taustat ja kiinnostuksen kohteet ryhmällä on jo valmiiksi. Heterogeeninen ryhmä tarvitsee enemmän aikaa ryhmäytymiselle, ja persoonatkin vaikuttavat.
Mitä tulee postaamaani listaan tiedonrakentelun onnistumisen kriteereistä, ne tulevat täysin tutkivan oppimisen mallista (Hakkarainen et. al.). Oman kokemukseni mukaan oleellista on jaettu tavoite - ilman sitä työskentely ei ole aidosti yhteistä, eivätkä osanottajat ole valmiita laittamaan itseään likoon keskustelussa.
Tämä näyttää mielenkiintoiselta keskustelulta. Aiheina rajojen ylittäminen, ovien avaaminen, oman yhteisöllisyyden rajaaminen, kuka on frendi ja ketkä jäävät verkkofrendiyden ulkopuolelle, miten suhtautua "tuntemattomaan" (autres), mikä on hyvää puhetta (the age of conversational media), pientä pelkoa sähläreistä, spämmäreistä ja sosiaalisen tilan kaappaamisesta. Miten Jaiku muuttuu Googlen kyydissä ja komennossa ja mihin tämän kodikseen ottaneet siirtyvät seuraavaksi? Juttu lähti liikkeelle FB:sta mutta koskettaa yhteisöjä yleisesti. Suomalaiset ohjelmistoyritykset kehittänevät kohta omia API:ja FB:n ja silloin tämän keskustelun ideoita mikrokosmoksesta voi hyödyntää.
Wow mikä keskustelu, analysoidaan jo itse keskustelua ;-) Yksi osa toimivuutta on se, että väline toimii. Helppo lukea, persoonallisia ääniä, kuin puhetta vaikka tekstiä, älyä. Helppo heittää oma kommentti perään. Avoin kenelle tahansa, jota juttu kiinnostaa ja joka löytää perille.
Eroaa välineenä FB-toiminnasta. Ja blogista. @JariS jaiku-uransa alussa totesi, että tämä on kuin nurin käännetty blogi, ensin on pieni kommentti ja sitten vasta julistuksia. Harvoin blogikeskustelut ryhtyvät kehittymään tähän tapaan.
@annerongas _JariS jaiku-uransa alussa totesi, että tämä on kuin nurin käännetty blogi, ensin on pieni kommentti ja sitten vasta julistuksia. _
Hyvä pointti ja tarkastelukulma mihin tahansa viestintään.
Jäin pohtimaan, mitähän Jaikulle tosiaan käy ja avautuuko se uusille käyttäjille suht tässä muodossa? Android-julkistuksen jälkeen on vähän sellainen kutina, että alustasta tehdään jotain muuta.
@eskolius: Omasta vinkkelistäni tuo ei toteudu, mutta ehkä olenkin ainoa nyypiö tässä tusinassa? Jep. :)
Viittasin toisessa ketjussa Jaikun onnistumisen kriteeriksi keskustelijoiden homogeenisuuden (koskipa se sitten ilmaisutapaa, opiskelutaustaa tai SESsiä), ja uskon että tiedonrakentelun näkökulmasta riittävä social grounding voi tapahtua heittämällä, ilman aiempaa tuntemusta.
Paremmin tietämieni keskustelijoiden pohjalta oletan, että useimmilla on akateeminen tausta ja joko duunista tai opiskelualasta kumpuava kiinnostus aiheeseen?
Kun Jaiku aukeaa niin tänne tuppaa meille kaikille X kontaktia, jotka ei ole kiinnostuneet tällaisesta keskustelusta ja jotka kiinnittävät huomiomme ja vievät aikamme toisiin keskusteluihin. Ja niinkuin @jahapaula totesi, olen kanssa miettinyt tuota Jaikun mobiilisofta-puolta. En käytä Jaikua ollenkaan luurilla, koska mulla ei ole älypuhelinta. Aiemmin en pitänyt sellaista tarpeellisena ja nyt kun sellaisen haluisin, ei opiskelijana ole varaa tutustua vimpaimeen. Pitää kyylätä videodemoja miten toi alka toimia.
@Martimo, akronyymit ovat oikeastaan ensisijaisesti mukavuuskysymys kaikessa viestinnässä tekstistä puheeseen. AINO jatkuvassa käytössä on vain ketterämpää kuin "Ajantasaisen liikenneinformaation t&k–ohjelma". Ei ole tarkoitus karkoittaa ketään kryptisyydellä hohtavissa kaavuissa. ;-)
Esim. WoW = World of Warcraft -massiiviverkkoroolipeli. Sinänsä keskusteluun pääsee kyllä aika nopeasti sisään. Jaikussakin käytetään teknologialyhenteitä API:sta alkaen, mutta aika usein viitataan yksittäisiin palveluihin tai välineisiin, kuten Facebook (FB), Second Life (SL) tai IRC.
Joka tapauksessa useimmat pitkät keskustelut alkavat velloa minne sattuu ja sekaan ilmaantuu sitten eri ammatti/tutkimus-akronyymeja.
Esimerkiksi #vaparetki-kannussa vastaan tulee sosiaalisen (oppimis)median alustoja ja ympäristöjä Ningistä alkaen. Ne taas selviävät rekisteröitymällä ja kokeilemalla, tai lukemalla muiden kokemuksia.
@Martimo, tämä nörttilyhenteitä vilisevä ympäristö saattaa hämätä, sillä SES on perinteisemmiltä kentiltä. SES eli sosioekonominen status on monasti merkittävä tekijä mielenmaiseman ja viiteryhmän rakennuksessa.
Asiasta haarukkaan: pystyn aika kevyesti torjumaan FBssä pyynnöt pelata jotain peliä yhdessä, mutta tarvitsen harkintaa ja luonteenlujuutta hylätä pyynnöt liittyä johonkin eettisesti kirkasotsaiseen liikkeeseen ("Cause"). Siinä pidän samankaltaista pohjaideaa kuin ystävälistassani: minun täytyy pysyä kärryillä mikä/kuka mikin/kukin on ja ehtiä & haluta aika ajoin tsekata mitä näille kuuluu.
@martimo: Kuvittelisin, että virtuaalisesti on helpompi ignoroida ne, joiden kanssa ei halua kommunikoida kuin esim. baaritiskillä. Se veemäinen puoli tässä on, että täällä niitä tarjouksia tulee myös enemmän kuin baarissa.
Älykästä keskustelua verkossa on paljon. Aina sitä ei ole helppo pinnalta sukeltamalla löytää, mutta johtolankoja seuraamalla sitä löytyy lisää ja lisää ja pääsee myös puolijulkisille tai suljetuille areenoille.
Jäi välistä kirjoittaa pitkään postaukseen vastaus. @villevenalainen: Toivottavasti en ole aiheuttanut kovin monelle ihmiselle paineita ja ahdistusta, kun otan suoraan yhteyttä. Pitäisiköhän kehittää jokin signaali sille että kertoo ettei loukkaannu, jos joku haluaa sulkea oven edessä kiinni? Sellaiselle olisi käyttöä. Ihmiset yleensä laittaa vähän anteekispyytelevän viestin mukaan ja kuorrutteeksi hymiön ollessaan epävarmoja vastaanotosta?
Miten syvässä meissä asuaa tarve luokitella toisia ihmisiä? Mistä se tarve tulee, miksi teemme sitä? Itselleni ihmisen on aina kiinnostava. En oikein osaa luokitella ihmisiä sen mukaan tunnenko niitä tai kuinka kauan olemme olleet tekemisissä. Sosiaalipsykologiaa ja sosiologiaa sivuaineillessani päädyin itse uskomaan siihen, että luokitteleminen on vahvasti havaintojemme jäsennyksessä kiinni eikä siitä voi täysin päästä eroon. On mielekkäämpää muuttaa luokittelua kuin pyrkiä luokittelutoiminnasta irti.
Jos jonkun haluaisin ignorata kontaktilistaltani, niin sen ihmisen täytyisi varmaan edustaa sellaisia arvoja joita en voi sulattaa. Taannoin erään tuttavan blogissa kommentoi joka postaukseen ekana blogaajalle ja hänen vanhoille kavereilleen tuntematon tapaus. Blogia piti nainen ja kommentoija oli ihailijan oloinen mies. Oli tavallaan helpotus, että kommentoija meni solvaamaan toista blogin lukijaa/kommentoijaa ja siitä saatiin se legitiimi syy, jolla tyypin bännäämisen saattoi perustella. :I
Ja joo, näissä kuvioissa on sukupuoliero häiriöviestien määrässä.
Itse asiassa en sinusta muuten tietäisikään yhtään mitään. Koetko toiset lurkkijoina, jotka seuraavat esim. sinun Flickr-feediä? Jos näin on, tunnustaudun yhdeksi niistä. Tutustuin alt-partyjen kuviisi. "Yön ainoa valopilkku" sykähdytti. On mahtavaa nähdä kun toinen ihminen kuvaa maailmaa poimimalla sieltä otoksia. Kiitos sinulle siitä. :-)
En pidä Flickrissä tai Jaikussa tai Facebookissa seuraavia ihmisiä lurkkaajina. Suhtaudun varauksella siihen ilmiöön, että joku avopuolisooni ihastunut pyrkii euraamaan minua tarkasti. Siitä nyt vaan tulee kohtuullisen outo fiilis. :)
Päätin blogien yleistyessä, etten ala pitää henkilökohtaista blogia, mutta tavallaan Flickrin kuvavirta on minulle sitä. Ensin laitoin sinne matkakuvia sukulaisia ja matkalla mukana olleita kavereita varten katsottavaksi. Sitten aloin kuvata Suomessakin ollessani ja nykyisin kamera on aina mukana. Opettelen kuvaamaan ja käsittelemään kuvia, ja Flickrin kautta saa paljon enemmän palautetta kuin vähemmän sosiaalisten tai pienempien galleriapalvelujen kautta. Tykkään Flickristä varsin monesta syystä paljon ja pari negaakin keksin.
Lapsuudenkaveri, jonka olen tuntenut syntymästään asti, ilmaantui Facebookiin. Suhdetyypin määritteleminen annetuilla vaihtoehdoilla ei ole mielekästä. "In my family" tai "We lived together" olisi henkisesti lähimpänä suhdettani vastapäisessä omakotitalossa asuneeseen parhaaseen kaveriini.
Vanhojen kavereiden määrittely FB:ssa tuntuu jotenkin alentavalta. Yliopistotuttujenkin laittaminen saman leiman alle tuntuu pöljältä, kun joidenkin kanssa on samaa vuosikurssia ja toisten kanssa oikeasti kavereita. Hämmentävää kun samaan aikaan haluan kieltää määrittelyt ja kuitenkin korostaa joidenkin erityisasemaa. Onko kyse selittämisestä vai miellyttämisestä? Millaiset lahjatalous-analyysit noistakin rukseista saisi aikaiseksi?
Jeh. Myös on rasittavaa tunnistaa nörttituttavia oikeilla nimillä, kun on kymmenen vuotta tuntenut heidät lempinimellä, joka ei muistuta oikeaa etu- tai sukunimeä.
Tässä alkaa olla ihan ainesta Mikrobittin kolumniin. ;-)
Olen threadin pari kertaa lukenut ja erinäisiä kertoja silmäillyt taaksepäin tavoittaakseni tiettyyn vastaukseen tai kommenttiin liittyvän kommentin.
Olisiko ainakin kyse siitä - ainakin Facebookin osalta - että ketä varten me ruksailemme näitä ystävä-vaihtoehtoja? Itsellemmekö vai muiden nähtäviksi?
"Tämä julkkis on ystäväni, kuten näet, Muah hah hah". "Jouduin sietämään tätä n00bia 'työystävänäni' neljä vuotta'" (työ). "Tää oli se idiootti joka pälätti tauotta kolme päivää pakettimatkalla Hampiin ja takaisin" (matkailu).
Itse ajattelin Facebookiin regatessani alunperin jotenkin siten, että lätkin ystävä-luokitteluja alusta alkaen sen vuoksi, että niitä voisi esimerkiksi kätevästi hakea. Sittemmin en kuitenkaan ole löytänyt Facebookista vastaavaa hakulootaa, jossa hyödynnetään tuota lajittelulootaa.
Toisaalta ajattelin - Linkedinin ja kuuden-kättelyn hengessä, että olisi sekä itselleni että omia kontaktejani selailevalle hyödyllistä tietää miten ihmiset tuntevat toisensa. Itselleni sekä verkostoitumisen että mahdollisten verkostoanalyysi-tutkimusten vuoksi. Tässäkin threadissa on ilmennyt että FB tai kehittyneempi palvelu voisi auttaa mm. plaseerauksessa. :-)
En nyt kuitenkaan jaksaisi alkaa lätkiä kaikille tutuille yksityiskohtia FB:n rajoittuneiden vaihtoehtojen vuoksi (vrt. @Suvikon kuvaus naapurista). Toisaalta se, että vain osassa on tarkenne, on hieman mölöä, kun olen onneton perfektionisti. Onneton siksi, ettei asioita enää ehdi hioa rajattomasti. :-)
Edelleen olen sitä mieltä, että Jaikun malli on kaikessa yksinkertaisuudessaan ketterämpi kuin FB. Toinen juttu on sitten FB:n minipelien koukuttavuus ja cross-site-palikat (Apps). Ne on selkeästi nouseva kehityssuunta.
Vitsit! Maksaako MikroBitti mulle jos kirjoitan tästä kolumnin? >:] (Olen aiemminkin kelannut sitä, että tässä meidän jaikustan-possessa on aika monta toimittajaa samoilla vesillä, samoin kuin deliciousissa linkkiapajilla. Toisten toimittajanhommia hääräävien ei-journalististenkin kirjoitusten tai ideoiden puhaltaminen olisi IMO hiukan eri asia kuin ns. "lukijoiden/yleisön" kanssa käytyjen keskustelujen käyttäminen taustamateriaalina. Jos tästä aiheesta haluat kirjoittaa niin anna mennä, mutta yleisesti varoitan, että jos huomaan muuttuvani kolumniainesgeneraattoriksi niin menen lakkoon. :) Tätä aihetta on myös ikäänkuin käsitelty joka toisessa sanoma- ja aikakauslehdessä viime aikoina.)
Mä ajattelin suhteen tyypin kertomalla saavani jännän sosiogrammin ihmissuhdeverkostostani, mutta ei se ole oikeen viel sillai toiminut. Siellä on se jana, jossa näkyy kuinka pitkään on kenetkin tuntenut. Sen suuntaista dataa olisi hauska katsoa, mutta sitten taas tulee se kysymys eteen, että mitä haluan Facebookille kertoa.
Rakas Web0.1-änkyräni taipui opiskelukavereidensa painostuksen alla ja liittyi salanimellä Facebookiin. Vielä murskaavamman hiillostuksen jälkeen hän on näköjään laittanut oman nimensäkin näkyviin. Osa tuttavista on liittynyt tuonne spämmimailiosoitteellaan ihan siksi, ettei kaverit enää kertoisi Facebookille sitä oikeaa osoitettaan ja ovat kirjoittaneet profiiliinsa, että elkää jumanskugga kertoko musta tänne mitään. :I
Täytyy kommentoida vielä tuohon alkuperäiseen "miten kaveruus määritellään Facebookissa" -juttuun. Asensin profiiliini kilkkeen nimeltä Top Friends ajatellen, että tämähän on näppärää, voin laittaa kaverit ja ystävät eri ruotuun. Homma osoittautui kuitenkin sosiaalisesti liian vaikeaksi: missä raja kulkee? Ero on selvä lukion luokkakaverin ja nykyisen ystävän välillä, mutta entä irkkitutun tai samassa kaveriporukassa hengaavan tuttavan suhteen? Kavereiden ja ystävien luokittelu on sosiaalisesti niin epävarmaa, etä totesin turvallisemmaksi pitää ne lukio- ja yläastekontaktit (jotka mielestäni ovat yksi FB:n parhaista mausteista, on hauska törmätä muinaisiin tyyppeihin) kuitenkin samassa paljussa läheisimpien ystävieni kanssa, koska keskivaiheilla kelluvien määrittely olisi aiheuttanut mahdollisesti vaikeitakin tilanteita.
Mä kokeilin piruuttani mitä lapsuuskaveri tuumaa määritelmästä "We lived together: across the street" -tyyppisesti. :)
@Tiuku: Mulle noi keskivaiheet ei ole niin pahoja kuin samoissa kaveripiireissä liikkuvat, joita en itse nimittäisi kavereiksi. Sitten on sellaisia "rakkaita vihamiehiä" eli ihmisiä, joihin on todella mutkikas suhde. :)
@suviko: Minä vain skippaan ne "miten tunnet tämän tyypin", jos se on yhtään hankalampi tapaus. Enkä toisaalta halua edes ihan jokaisesta paljastaa, mistä yhteydestä tyypit tunnen.
Pikkuveljeni tuskaili sen kanssa, että exät näkyvät Facebookissa "we have dated" -linjauksen alla ja sitten, kun mahdollinen uusi kiinnostava naistuttavuus ilmaantuu Facebookiin, niin se pitää tietty hyväksyä kaveriksi ja se näkee nämä exät. Ja tietty sitten tutkailee, että kuka ja mitä. Hankalaa on :)
@ubiq: Naulan kantaan. Kenelle me näitä tietoja täytämme, on oikea kysymys. Minä tiedän omien ihmissuhteideni historian niin hyvin, että yksinkertaiset ruksit eivät ole kiinnostavia. Tieto on kiinnostavaa lähinnä ainoastaan kolmannen osapuolen silmin.
Mitä muuten tapahtuu kun "ystävyyden" irtisanoo? Jääkö asiasta tieto historiaan? Millaiset rukkaset kontakti saa?
Pitääpä perustaa pseudohenkilöitä testausta varten..
@erkka: >Tieto on kiinnostavaa lähinnä ainoastaan kolmannen osapuolen silmin.
Se kiinnostaa myös silloin kun ei ole ihan "kolmas" osapuoli vaan enemmänkin "kaksijapuoli" - toisin sanoen silloin, kun löytyy yllättävä 'mutual friend.'
Tällaiset softat, jotka puristaa ihmissuhteita rastiruutuunmatriiseiksi, tuottavat myös naurunhörähdyksiä. Esimerkki: Kun vaimoni, jonka kanssa on oltu kimpassa 20 vuotta, liittyi FB:iin, ilmoitti softa "Annu and Esko are now friends"... olipa sitä sotaa jo kestänytkin.
FB on minusta merkittävä aihe jauhaa. Minulle on tärkeää ja kiinnostavaa se, miten massat omaksuvat virtuaalisia työkaluja ja sosiaalisia rakenteita verkossa. Ei tietenkään ole sattumaa että valtamedian ja työpaikkojen kahvipöydän uutiskynnyksen ylittää foorumi, joka tarjoaa hömppäapplikaatioita. Valtaosalla ihmisistä ei ole halua eikä kompetenssia jaaritella itseään ruvelle kuivalla abstrahoinnilla, analysoinnilla ynnä muulla teoriaroinalla.
Viihteellä on tehtävänsä, yleisönsä ja fooruminsa. Turha sitä on mollata, erityisesti silloin kun se tulee vastaan viihteen omilla pelikentillä. (tämä on mun itseni vaikea muistaa) Älkäämme ryhtykö ylenkatsomaan FB:ia kuten nyt muutamien medialausuntojen perusteella tuntuu olevan teknoälymystössä muotia.
@Suviko, pitää nyt kommentoida threadin sekaan erikseen: ei huolta, olen ollut alalla parikymmentä vuotta ja on syntynyt karkea käsitys työhygienista ja erityisesti lähteiden suhteen. :-) En tyrkyttele Facebook-artikkelejakaan joka lehteen. Tulevaisuus kiinnostaa enemmän.
Lähinnä thread vahvistaa käsitystäni, että nykyisessä ystävä-luokittelussa on puutteita ja se on työläs määriteltävä. Asia selkeästi on kiinnostava, mikä on itselläni yksi kriteeri kolumniaiheeksi. Olen jo aiemminkin käsitellyt mm. omien verkostojen porttaamista palvelusta ja laitteesta toiseen, mutta silloin sivujuonteena.
Kirjoittelin Hesariin semantic webistä 2002 ja tämä ystävä/luotettavuus-problematiikka liittyy myös siihen. @Suviko, Mikrobittissä muuten on aina tarvetta asiantunteville avustajille, erityisesti naisnäkökulmalle.
You'd think that Facebook would be the perfect tool for handling all this. It's not. For every long-lost chum who reaches out to me on Facebook, there's a guy who beat me up on a weekly basis through the whole seventh grade but now wants to be my buddy; or the crazy person who was fun in college but is now kind of sad; or the creepy ex-co-worker who I'd cross the street to avoid but who now wants to know, "Am I your friend?" yes or no, this instant, please.
Olipas mielenkiintoinen ketju. Facebookiin tosiaan kaipaisi huomattavasti tarkempaa luokittelua ja näkyvyydenhallintaa. Toisaalta taas olisi mielenkiintoista nähdä, että millaisia verkkoja kaverit muodostavat. Itse en nyt sinne mitään erityisen sensitiivisenä pitämääni tietoa kun käytän sitä jossain määrin pitämään kirjaa jos jonkinlaisista vastaantulleista tyypeistä, mutta voisi olla kiva jollekin rajatulle osajoukolle kohdistuvissa jutuissa olla vapaampi. Tosin siinäkin pitäisi muistaa se, että FB voi tiedoillasi tehdä about mitä tahansa ja melko monenmoista tekeekin.
96 comments so far
niin. klikkaa jees vaan, vrt. http://www.tuhatsanaa.net/ollaanniinystavianiinystavia_etta
2 years, 3 months ago by Tuija
Joo amerikkalassa on yksiulotteisempi frendi-meininki. Riittää että jonotetaan samassa kassajonossa. Suosikki on yksi nuori kanadalaisnainen, joka otti Twitterissä yhteyttä: 4096 ystävää.
2 years, 3 months ago by ubiq
Ehkä tossa on jokin "keep your enemies even closer"-ajatusmalli, että jotkin puolitutut, joiden kanssa henkilökemia ei pelaa, haluaa kuitenkin kaveriverkostoon.
2 years, 3 months ago by Suviko
Iänikuinen ongelma tämä sosiaaliseen suhteen määrittely. IRL se syntyy niin hämärästi, että sitä ei ole tainnut vielä yksikään sosiaalinen palvelu pystyä mallintamaan. Ainoa ratkaisu olisi pyrkiä kuvaamaan suhde mahdollisimman realistisesti, eli ei saisi mennä niin, että paras kaverisuhde on mallinnettu samalle tasolle kuin koulukaveri 15v takaa. Palvelun pitäisi tarjota mahdollisuus kuvata suhde sellaisena kuin se on, eli tukea yhteydenpidon määrän kuvausta, emootioiden kuvausta, aiemman sosiaalisen yhdessäolon merkitystä jne.
2 years, 3 months ago by teroheiskanen
terolla on vinha pointti, mutta ongelma on, että koen ystävien julkisen arvioinnin ja suhteiden eksplisiittisen äärimmäisen epäsopivana
2 years, 3 months ago by erkka
@erkka, totta, tämä on se ongelma, palvelun pitäisi siis myös tukea suhteiden käsittelyn eri salaustasoja. Kaikki ei voi olla esillä kaikille riippumatta suhteen laadusta. Taitaa olla aika oppikirja-asiaa sosiaalipsykologiassa/sosiologiassa. On sitten eri juttu muuttuuko sosiaalisuus teknologian tarjoamien mahdollisuuksien myötä. Nykyiset tavat taitavat olla perua luola-ajoilta, jolloin ihmiselle ei voinut olla kehittynyt taipumuksia kommunikoida miljoonalle kaverille yhtäaikaa. Olis herkullinen tutkimusaihe, anyone?
2 years, 3 months ago by teroheiskanen
Teron idea kuulostaa tosiaan hyvältä. Miksi kaverisuhdetta ei voisi määritellä avoimella asteikolla ystävä - ei-ystävä? Siis jana, jossa nuo ovat ääripäissä. Ja keskellä vaikka "puolituttu". Määrittelyn ei tietenkään tarvisi näkyä muille. Sitä voisi kuitenkin käyttää siten, että eri sisällöille (kuville, kirjoituksille, yhteystiedoille..) voisi määritellä, kuinka hyville kavereille ne näkyvät.
Tutkimuksen kannalta tämä olisi tosiaan myös herkullinen aihe. Ihmisillä olisi varmasti erilaisia tapoja määritellä kaverisuhteita, eli olisi aika haasteellista tulkita mittarin lukemia.
2 years, 3 months ago by hponka
@hponka, mielestäni Orkut palvelussa on tämän kaltainen porrastus.
2 years, 3 months ago by visualradio
@teroheiskanen: "Palvelun pitäisi tarjota mahdollisuus kuvata suhde sellaisena kuin se on, eli tukea yhteydenpidon määrän kuvausta, emootioiden kuvausta, aiemman sosiaalisen yhdessäolon merkitystä jne." Miten Facebook voisi mallintaa tilannetta "poikaystävällesi lirkutteleva hänen alansa opiskelukaveri haluaa nyt sinun kaveriksesi, vaikka olet vaihtanut tyypin kanssa noin viisi lausetta"? :) (Ratkaisu: päästin kaveriksi.)
Case 2.: VTT:n tapahtumassa viideksi minuutiksi tyttöryhmälle juttelemaan tullut intialais/pakistanilainen vaihtari heittää poistuessaa läpällä "see you in Facebook" tjsp. Oletin, että kyseessä oli vitsi web2.0:n luonteesta, mutta ei. Kaveripyyntö tulee seuraavana päivänä. (Ratkaisu: ignore.)
2 years, 3 months ago by Suviko
@suviko, @visualradio pohtii Orkut:in keinoa käsitellä näitä tapauksia: porrastus (en ole käyttänyt orkut:ia, miten porrastus siellä toimii). Minusta kävisi molempaan caseen ratkaisuksia, heille omat lokerot "vaihtanut viisi lausetta, poikaystävä tuntee paremmin" ja "tuntematon vaihtari" jotka molemmat hyväksytään alhaisen tason kaveriksi ja heille avautuu hyvin rajattu määrä sinun omia henk. koht. sisältöjä. Jos ei tapahdu yhteydenpitoa x aikaan niin sitten nuo kontaktit hyllytetään automaattisesti pois silmistä ja säilytetään suhdehistoria arkistoissa.
2 years, 3 months ago by teroheiskanen
@Suviko, et tainnut oikeasti esittää kysymystä, mutta vastasinpa nyt sitten kuitenkin.
2 years, 3 months ago by teroheiskanen
@teroheiskanen: Aikahyllyttämisessä saattaisi olla pointtia. Toisaalta jotkut suhteet ei kaadu siihen, ettei vuosiinkaan pidä yhteyttä, mutta suurempi osa alkaa vajota pohjamutiin jollei kontaktia ole.
2 years, 3 months ago by Suviko
Käytännössä pitäisi olla yksi tällainen työkalu - "julkisuus-ystävyys mittari", jaksaako sellaista sitten taas väännellä - sitä pitäisi väännellä ilmeisesti kunkin frendin kohdalla ja lisäksi jokaisen julkaistavan asian kohdalla (kuvat, videot, kilkkeet...)?
2 years, 3 months ago by Sammee
@Sammee, eihän sitä kukaan isommin jaksa väännellä, siksi siihen tarvitaan automatiikkaa mukaan. Tai siis pohjalla pitäisi olla personoitu ontologia sosiaalisesta suhteesta ( = mitä tarkoittaa kaveri, ystävä, miten suhdetta vaalitaan, persoonallisuuden määrittely sosiaalisuuden osalta, sosiaalisen historian analyysi jne.). Tämä olisi siis käytännössä sosiaalisen palvelun asetuksien muokkausta, erittäin työläs homma kattavasti tehtynä, mutta sitä ei oikeastaan tarvitse tehdä kuin kerran elämässä ja sitten loppuelämä ehkä vähän viilailla.
Tähän mennään eikä mahda kukaan mitään. Jos olet erimieltä niin kiistä päättelyketju:
2 years, 3 months ago by teroheiskanen
Tässä olisi monta mallia. Jaikun yms. "kontakti" on siitä hyvä, että se sivuuttaa tämän laadullisen ongelman.
Slideriä käytettiin joskus 1990-luvun alussa yhdessä ihmiskontaktien pokauspelissä, jonka nimeä en nyt muista. Säätöviiva on hyvä vaikkapa äänenvoimakkuudessa, kuten muukin manuaalinen toiminta, pienessä mittakaavassa. Mutta monet ovat siirtyneet esimerkiksi rss:n suhteen keräimiin volyymin vuoksi.
Sosiologian näkökulmasta voisi olla vaikka viisi roolia, kuten entiset ja nykyiset työ- ja opiskelukaverit ja vastaantulleet seminaari-intialaiset jne. Omien sisältöjen näyttäminen millä tahansa puoliautomatisoidulla logiikalla on kuitenkin hankalaa, tai sitä pitää päästä säätämään, koska joillekuille voi näyttää esm kivoja kuvia ja joillekin ei.
Tyyppiesimerkki Facebookissa on, tai ainakin itse mietin, kenelle lähetän minkäkin Appin. Kaikki eivät sovi kaikille.
Itse kaipaisin ehkä eniten CSS:n kaltaista sosiaalista maalailua, joka erottaisi sisällön, ulkoasun ja rakenteen toisistaan ja jota voisi käyttää eri palveluissa. Palvelu sitten kertoisi, mitä optioita on yhteensopivasti tarjolla. Ehkä Open Social tai merkityksellinen netti tarjoaa joskus tämän.
Kuten @erkka totesi, julkinen reittaus voi olla iso sosiaalinen ongelma. Tätä pohdittiin hieman käsittääkseni Konfabulaarissakin, josko opiskelijat jakaisivat arvosanan kurssilla toisilleen kollektiivisesti. Facebook, LinkedIn etc. tarjoaa tähän lievän ratkaisun 'ystävyyden' yksityiskohtien määrittelyllä.
2 years, 3 months ago by ubiq
Ihmisten määrittely ystävä - ei-ystävä -asteikolla ei toimi sisällönhallinan kannalta. Tarvittaisiin kymmeniä muita säätimiä, mikä tekee kokonaisuudesta liian monimutkaisen hallittavan.
Aivan kuten en pidä ystävien asettamisesta skaalalle, en myöskään pidä tällaisten asioiden automatisoinnista. Viimeinen asia minkä haluan on, että kone tekisi tulkintoja minun ihmissuhteistani ja alkaisi hoitaa omaa ulospäin suuntautuvaa viestintää puolestani. FB on valumassa tähän suuntaan, tosin puljun tavoitteenahan on vain valjastaa ihmisten news feedit word-of-mouth -markkinointiin... kts. http://www.techcrunch.com/2007/11/02/ok-heres-at-least-part-of-what-facebook-is-announcing-on-tuesday/
Monimutkaistavien liukukytkimien jokin Flickr-tyyppinen kontakti-ystävä-perhe -ryhmittely toimii paremmin. Tosin näkisin mieluummin mahdollisuuden luoda rajattoman määrän itse muodostettuja ryhmiä, sillä minulla ei ole yhtä ainoaa ryhmää, jota kutsun kontakteiksi tai ystäviksi... tai edes perheeksi.
Toisaalta, jos haluan ystäväni näkevän kuvan, jonka sisältö ei kuulu muille, niin miksi hitossa laittaisin sen facebookkiin, kun voi lähettää sen suoraan hänelle?
Mitä suvikon alkuperäiseen jaikuun tulee, niin mikä on ongelmallisinta? Turha kontakti listassa? Se että ihmiset luulevat teidän olevan ystäviä? Se että hän näkee tekemisesi? Se että sinä näet hänen tekemiset?
2 years, 3 months ago by erkka
Pankit pystyvät sääntömoottoreita pyörittämällä päättämään sekunneissa, josko jollekulle voidaan myöntää luottoa. Kai nyt ystävien valintakin voitaisiin jättää objektiivisesti itse laatimiemme sääntöjen päätettäväksi? Uusia apeja facebookiin...
2 years, 3 months ago by jal
>sitä ei oikeastaan tarvitse tehdä kuin kerran elämässä ja sitten loppuelämä >ehkä vähän viilailla.
@teroheiskanen, niitä säätöjä vai ihmissuhteita? ;-P
2 years, 3 months ago by ubiq
Toisaalla: "Vois olla joku kilke et postiserverille vois konffata et jos tulee facebook mailia niin sille pitää vastata et osoitetta ei oo olemassa ;)"
2 years, 3 months ago by Suviko
Lukiossa oli fiksu lukutoukka-tyttö, jonka kanssa oli hauskaa puhua henkeviä, mutta joka ei tajunnut olla seuraamatta perässä tupakkapaikalle ja sitten kovaan ääneen hyhhyttelemättä savua. En kokenut omaa sosiaalista asemaani uhatuksi, mutta se myötähäpeä oli kiusallista, kun kewlimmät tupakoijat katsoivat Lyseon pihalla rääpälettä pitkin nenänvartta.
No, nyt se ilmaantui Facebookiin ja spämmää kuorokonsertti-eventeillä. Hengellinen musiikki onkin lähellä sydäntäni, NOT. Pitäisi pystyä luokittelemaan tyyliin "en halua uskonnollisten tapahtumien kutsuja" tai "en halua näiden poliittiten tahojen/uskontojen tapahtumien ja ryhmien kutsuja".
2 years, 3 months ago by Suviko
@ubiq, säädöistä puhuin, mutta varmaan jonkun elämäntyylillä menee ihmissuhteiden kohdallakin
2 years, 3 months ago by teroheiskanen
@Suviko, tämä 'en-halua-kuorokonsertteja' manuaalisesti on työlästä. Pikemminkin tarvittaisiin ehkä jonkinlainen kollektiivinen sosiaalinen filtteri, josta voisi sitten napsia, jos haluaa erityisesti jotain läpi, kuten kuorokonsertit.
Ainakin blogi- ja mailipuolella yksittäisten saittien hylkiminen on jo de facto mahdotonta. Kun koko ihmiskunta rantautuu Facebookiin, niin tarvitaan joku puoliautomatisoitu ratkaisu.
2 years, 3 months ago by ubiq
@suviko, no jos lukutoukka-tyttö lukee tuon sinun kuvauksen teidän välisestä ihmissuhteesta, niin ehkä hän ymmärtää yskän, ja ongelma on poistunut.
Olisko tässä kaava piilotettuna? Ongelmallinen facebook-kontakti -> negatiivis-sävytteinen purkautuminen jaikussa -> ongelman synnyttäjälle vinkki jaikuun = molemminpuolinen rauhanomainen ihmissuhteen hyllytys
2 years, 3 months ago by teroheiskanen
@teroheiskanen, voisiko tämä toimia cross-sitena? :p Ongelmia Jaikussa, manailu Facebookissa.
2 years, 3 months ago by ubiq
noiden event-kutsujen ongelma on, että ne ovat "henkilökohtaisia" viestejä. Sellaisten blokkaaminen on aina vähän problemaattista
2 years, 3 months ago by erkka
@erkka, periaatteessa ovat henkilökohtaisia, mutta kuten ystävyyskin, niin hlökohtaisuuskin poikkeaa Facebookissa suomalaisuudesta tai japanilaisuudesta.
Tällä hetkellä hlökoht kutsut 'ratkeaa' siten, että ne kertyvät Facebookin oikeaan reunaan ja siivoan niitä kun esm olen lataamassa jotain isompaa kalaa tai idlaan odottaessani junaa.
Uskon kuitenkin, että kollektiivinen ja sosiaalinen suodattaminen on joskus kova juttu jossain muodossa. del.icio.usissa ja Diggissä on hyvä alku.
Mutta kaipaisin jostain ihme syystä käänteistä filtteriä, joka blokkaa, ja jota voisi silmäillä kerralla ja avata yksittäisiä blokkauksia. Varmaan kaipaan ihan siksi, että näkisi miten se voisi toimia kollektiivisen toiminnan yhtenä muotona.
Esm Facebookissa voisi olla App tai ryhmä, johon liittymisen myötä se blokkaisi kaikki Biting-messut ja niiden johdannaiset ja jokainen voisi ilmoittaa siihen uusia blokattavia Appeja. :-)
2 years, 3 months ago by ubiq
@teroheiskanen: Tiedostin hyvin tuon aspektin, kun tänne manasin. Ajatus oli, että jos ihmiset stalkkaa niin paljon, että täällä osuvat lurkkaamalla lukemaan näitä ja tunnistavat itsensä niin tietävätpähän missä mennään. Ja ekana tietenkin manasin irkissä. :)
Kuorojutuista pääsee helpolla sanomalla seinälle, että ei näitä enää. Mutta ei-oikeasti-kavereiden kontaktipyynnöt ovat ahdistavampia tapauksia. Vedän sitä linjaa, että Facebookissa pääsee kaveriksi kunhan jotenkin tunnistan ja ei ole creepy. En ota sitä vakavasti.
Ja päivän pakollinen lehtijuttu Facebookista: http://www.tietoviikko.fi/doc.te?f_id=1256351
2 years, 3 months ago by Suviko
@ubiq: Garlic! :)
2 years, 3 months ago by Suviko
@Suviko, tarkoitatko Facebookin Appia, ryhmää vai oliko tuo geneerinen vinkki, että kannattaisi alkaa takoa Wowissa hopealuoteja ja vihkivettä ja portata ne Facebookiin?
Ainoa mitä olen tähän mennessä Facebookista löytänyt, on hmm Slayers-App. :p
2 years, 3 months ago by ubiq
Onko ongelma nyt se, että kaikkien "kavereiden" veistit eivät kiinnosta? Myös elävässä elämässä on normaalia, ettei aina jaksaisi kuunnella, mitä toisella on sanottavaa. Se on kuitenkin vain tavallista sosiaalista elämää. Näyttää siis siltä, että kun sama viestintä siirtyy nettiin, niin siihen suhtautuminen muuttuu kovemmaksi. Kaverien viestit ovatkin yllättäen ongelmia, joiden torjumiseen pitäisi rakentaa suodattimia.
Täytyy kuitenkin muistaa, että kyse on toisista ihmisistä ja aidoista sosiaalisista suhteista, ei vain jostain anonyymistä roskapostista. Jos jonkun kanssa ei homma toimi, niin voit aina ottaa häneen yhteyttä ja kertoa, missä mättää.
Viestien ryhmittelyä, suodatusta ja hakuja kuitenkin tarvitaan ihan vaan tiedonhallinnan vuoksi. Se on silti eri asia kuin jos suodatin määräisi, mitä kavereiden viestejä tulee ylipäätään perille.
Mitä taas tulee CSS-tyyppiseen sosiaalisten suhteiden "tyylittelyyn", niin ei kiitos. Kokisin erittäin kiusallisena kuvailla jollain merkkauskielellä, mitkä asiat jossakin ihmisessä miellyttävät tai eivät miellytä minua. En kokisi korrektiksi ko. ihmisiä kohtaan. Saatika, että ne tiedot vielä tallennettaisiin johonkin kaupalliseen nettipalveluun, josta ne voivat päätyä ties minne. Ennen pitkää niitä käytettäisiin samaan tapaan kuin Google käyttää linkkejä Page Rank -arvojen laskemiseen. Eli kohta jokaiselle social web -käyttäjälle olisi laskettu Human Rank -arvo, mikä johtaisi sosiaaliseen kerrostuneisuuteen jne. Siinä ohessa tekemäni "sosiaaliset profiilit" paljastaisivat todella paljon erilaisia asioita myös minusta itsestäni.
2 years, 3 months ago by hponka
@hponka, en tarkoittanut sosiaalisten suhteiden reittaamista vaan kaipaisin (esm CSS-tyyppistä) jaottelua ystäviin, tuttuihin, viimeaikaisiin (ja ammoisiin) työkavereihin, koulu- ja muu oppilaitostuttuihin etc. ja tämän portattavuutta eri palveluihin.
Sinänsä olen @hponkan kanssa samaa mieltä, että netin puolianonymiteetti koventaa sosiaalista kanssakäymistä, josta nyt esimerkkinä vaikka SUomi24.fi ja Susan Kuronen.
Human Rank on virkeä idea. Miten sitä käytettäisiin? Haettaisiin ihmisiä jollain hakupalvelulla ja se näyttäisi suosituimmat ja kivoimmat ensin? Epäsuosittujen pitäisi ostaa Googlelta itsensämainostus-tilaa? :p
2 years, 3 months ago by ubiq
@hponka, "human rank" hmm... ehkä kannattaa lanseerata tuo jollain muulla termillä kun haet patenttia :) Tässä on tosiaan taas ne ainaiset kaksi tasoa: utopia/oikeassa maailmassa, eli utopiassa noita sosiaalisia suhteita käsitellään jollain mallinnuskielellä, joka tietyisi voisi olla lähempänä jotain folksonomian tyylistä kuin matala-korkea asteikkoa (harrastan postimerkkeilyä aktiivisesti x:n kanssa vs. x on 2 tasoa parempi kaveri kuin y)
Oikeassa maailmassa meillä sitten tulee tosiaan vastaan palvelujen ylläpitäjien isoveli valvoo-motiivit + sun muut harmit, joista pitäisi päästä eroon tavalla tai toisella. Toisaalla: http://parlamenttikirjasto.blogspot.com/2007/11/katoava-yksityisyys.html
2 years, 3 months ago by teroheiskanen
@ubiq, Yahoolta tulisi sitten varmaan vastaiskuna kategoriapohjainen ihmishaku, jossa olisi kaikki 6 miljardia lajiteltu lokeroihin
2 years, 3 months ago by teroheiskanen
@hponka: Samoja ongelmia josta mä valitin ei olisi verkon ulkopuolella. Vanha koulukaveri, jonka kanssa en asu edes samalla paikkakunnalla tuskin jaksaisi viikon välein tulla fyysisesti kertomaan kuorokonserteistaan tai soittaa tai laittaa kortteja tai kirjeitä niistä. Intialaispakistanilainen ei löytäisi mua uudestaan kovin helposti edes numerohaun kanssa - kokeilkaapa piruttain montako Suvi Korhosta asuu pk-seudulla. Törmäisin todella harvoin poikakaverin ihailijaan eikä asialle tarvitsisi montaa ajatusta uhrata.
Tuohon "voit aina ottaa yhteyttä ja kertoa mikä mättää"-kohtaan en ihan yhdy. Jos menisin tuolle ihailijalle jotain sanomaan ("musta me ei kyllä olla oikeastaan kavereita. halusin vaan kertoa."), se tulkittaisiin aika oudosti. :D
Kuten @erkka sanoi, kaikkia sosiaalisia suhteita ei oikein voi eksplikoida. Varsinkin parisuhteiden alkuaikoina titteleiden lätkiminen suhdetyypille on hankalaa. Pano, säätö, suhtonen, kaveri, seurustelukumppani... Tulee mieleen vähemmän luonteva tilanne sukuhäissiä, kun kummisedän uusi avovaimo esitteli itensä "elämänkumppanina".
2 years, 3 months ago by Suviko
@ubiq: Tarkoitatko jotain karkeasti tämän tyyppistä:
.ystävä { näytä kuvat: kaikki; salli viestit: kaikki; }
.puolituttu { näytä kuvat: vain julkiset; salli viestit: muut, mutta ei mainoksia; }
.tuntematon { näytä kuvat: vain profiilikuva; salli viestit: ei mitään; }
@teroheiskanen: Selvennykseksi vielä, että "human rank" oli siis sitä, mitä EN halua. Eli toivottavasti kukaan ei nyt oikeasti nappaa tuota ideaa ja toteuta sitä. :-)
2 years, 3 months ago by hponka
@Suviko, tuo parisuhteen alkuvaiheen statuksen määrittely on erittäin hyvä lisä lajiteltavien ihmissuhteiden muotoihin. Mutta harvalla meillä on kovin montaa orastavaa parisuhdetta, joten siinä mielessä niitä voisi säätää manuaalisestikin. :b
Esm Facebookissa olisi hieman villiä, jos ihmisiä luokiteltaisiin * edesmenneeksi * panoksi, säädöksi, suhtoseksi, kaveriksi tai seurustelukumppaneiksi. tämä kyllä selittäisi erilaisia sosiaalisia verkostoja ihan uudella näkökulmalla verrattuna esm vuosikursseihin.
2 years, 3 months ago by ubiq
@hponka. Juuri noin, mutta jonkin verran tarkemmin, mm. yhteystiedot ja tietyt aliverkostot.
Ymmärsin toki että tarkoitit Human Rankin ei-toivottavana ilmiönä. En itsekään kannattaisi sitä, mutta näinä ankeina mitattavina aikoina kaikki on mahdollista. Esm yhtiöt voisivat vaatia työntekijöiltään Human rankin avulla tulosvastuullisuutta omissa verkostoissaan yhtiön BSC-mittareihin kytkettynä. :b
2 years, 3 months ago by ubiq
@suviko, mutta eikö olis kätevää häissä, kun voisit googlen OpenSocial pohjaisella human rank -haulla hakea kummisedän ja uuden avovaimon välisen suhteen statuksen, ennenkuin menet esittelemään itseäsi?
Vakavasti puhuen, nuo tittelit on vältettävissä, jos kuvaa suhdetta useamman muuttujan avulla: suhteen kesto, suhteen intensiivisyys, yhteydenpitotavat, yhteydenpidon intensiivisyys, yhteiset intressit jne. Tai vaikka olla sellainen analyysikone, joka katsoo milloin hlöiden paikka- ja aikatiedot kohtaavat ja yhdistelee sitten heidän jaikumessuista koonnin tarinamuodossa.
2 years, 3 months ago by teroheiskanen
@hponka,human rankin tarkoitusperät ymmärretty myös täällä
2 years, 3 months ago by teroheiskanen
Kontaktien määrää käytetään jo laajasti samaan tapaan kuin "human rankia". Osittain se saatetaan myös mieltää siksi.
2 years, 3 months ago by hponka
@Suviko: En ihan ymmärtänyt, mikä ongelma oli ilmoittaa jollekin, ettei halua hänen viestejään. Jos jollekin yksittäiselle hlölle tuntuu hankalalta viestiä, niin voihan pistää kaikille FB-kavereille viestin tyyliin: "Ei enää mainoksia, kiitos." Se tuskin aiheuttaisi mitään tulkintaongelmia.
2 years, 3 months ago by hponka
@teroheiskanen: Tiesin hyvin kuka ihminen on. Sukulaisten juoruverkosto oli briiffannut ihan kattavasti mikä hänen suhteensa on morsiamen isään eli kummisetääni. Oli myös tiedossa, että tilanne tulee olemaan jotakin kiusallisen ja nahkean väliltä. Sen sijaan en tiennyt, että istuisin vastapäätä harrastus/opiskelukaveripiireistä puolitutun kanssa, johon olinkin joskus halunnut tutustua vastapäätä ja joka oli sulhasen kaveri. Voiskohan hääkutsun mukana laitta koodin, jolla voi tarkistaa sosverkostopalveluna millaisia tyyppejä pöytäkartassa istuu vierekkäin.
HEI! Heureka! Sosiaalinen plaseeraustyökalu!!! Tota niin tarvitsisi akateemisissa pöytäjuhlissa. :D
2 years, 3 months ago by Suviko
@hponka: Kun en halua kaikille FB-kavereille laittaa mainosstoppia. Lukiokaverille voin kertoa noin. Poikakaverin ihailijan olisin halunnut laittaa näkemään vain limited-profiilin, mutta koska olemme samassa korkeakoulussa, ei Facebook antanut sellaista vaihtoehtoa.
2 years, 3 months ago by Suviko
Tää on älykiinnostava keskustelu, linkkasin oppimateriaaliksi tulevalle sosiaalipsykan kurssille.
Kuulun niihin suomalaisiin sulkeutuneisiin, joilla on vain pari ystävää ja kuitenkin laajahkot sosiaaliset verkostot ja kamuja. Sanoilla on tietty merkitys ja minusta se on hienoa. Mainio Tuhat sanaa -merkintä erottelusta 'lukija' (blogissa) ja 'ystävä' (facebookissa yms.)
Kun listasin noita sosiaalistuspalveluita (socializer), nimitin kaveripiireiksi. Kaveri on kiva sana ja paljon väljempi, hyvänpäiväntuttu voi olla kaveri, vieraskin tyyppi voi olla kaveri (aika jännää, että silloin se on aina mies "se kaveri mäkkärin eessä näytti viluiselta"), ja kaveri voi olla myös paras, maailman paras.
2 years, 3 months ago by annerongas
@Suviko, Suomi on pieni maa. :-)
Sosiaalinen plaseerauspalvelu olisi epäilemättä ongelmia ehkivä sekä sosiaalisuutta lisäävä. Tällä olisi ollut paljon käyttöä, kun opiskelija-aikana tuli koordinoitua aika isojakin illallisia HYYssä ja istutuksia piti miettiä tarkkaan.
2 years, 3 months ago by ubiq
Komppaan Annea, hyvä keskustelu ja osoittaa kertaheitolla kuinka tekstipohjainen vuorovaikutus pesee hetkessä virtuaalitavaroiden vaihdannan. Toisin sanoen vuorovaikutuksen syvyys saa teidät tuntumaan minun ystäviltäni (heh, älkää pelästykö - en lähetä kutsua FB:ssa!), koska olen päässyt kosketukseen johonkin lässytystason takana olevaan.
En kuitenkaan näe ongelmaksi sitä, että "ystävinä" on FB:ssa niitäkin joita ei raaski käännyttää. Mikä ettei, eipä sellainen status mitään haittakaan. Mun rajanvetoni kulkee vähän eri kohdassa: minä ignoroin suurimman osan minulle lähetetyistä peleistä, leikeistä ja cause-kutsuista olipa mukaan kutsuja vieraampi tai läheisempi frendi.
2 years, 3 months ago by eskolius
Mutta ihan väliyhteenvetona, itselläni Jaikun verkostot on todella luonut paljon uusia kontakteja sivistyneisiin ajattelijoihin, joihin ei välttämättä olisi blogien, Facebookin, LinkedInin tai muun kautta kovin nopeasti törmännyt, kuten #vaparetki.
Sitten on lisäksi kontakteja, jotka olisivat oletettavasti tulleet vastaan ennemmin tai myöhemmin, kuten JyUssa, mutta Jaiku on nopeuttanut.
Facebook on tässä mielessä aika lelu omalta osaltani, mutta sen funktiokin on ehkä hieman erilainen. Tarjoaisiko sitten Open Social jossain vaiheessa rajapinnan, jolla voisi hakea esittelynsä Jaikuun?
@annerongas, itse erottaisin ystävä-, kaveri- ja tuttavapiirit, mutta ehkä nämäkin tarkoittavat eri asioita eri ihmisille.
Vilkaiskaa muuten Google mapsin päälle rakennettua Attendr.com-kehittäjäverkostoa. Jotain tällaista kaipaisin itsekin. Siinä on mielestäni hyvä lähestymistapa koko verkostotouhuun, mm. osallistujien oma rooli sekä täppä, jolla voi merkata, keneen haluaisi tutustua.
2 years, 3 months ago by ubiq
Mielettömän hieno keskustelu. Tämä taitaa olla aika paljon kulttuurikysymys, kuten mm. @ubiq alussa viittasikin. Näin savolaisena olen taipuvainen ajattelemaan että jos joku haluaa olla ystävä, kontakti tai mitä tahansa mun kanssa verkossa niin siitä vaan. Jos hän ottaa yhteyttä, niin se tarkoittaa hänen olevan jotenkin minusta kiinnostunut. Minulla on ilmeisesti jokin merkitys hänelle. Sama koskee minua itseäni kun otan ihmisiin yhteyttä tai alan jutella. Se miten paljon olemme vuorovaikutuksessa on minun ja niiden muiden asia. Se miten tiivistä vuorovaikutus on eri asia. Ei minua häiritse niiden muiden läsnäolo.
Savoilaisella kynnys aloitteeseen on kovin alhaalla. Muualla päin maailmaa ei ole kuulemma niin yleistä aloittaa keskustelu ventovieraan kanssa bussipysäkillä. Täällä se on varsin tavallista.
Toivottavasti en ole aiheuttanut kovin monelle ihmiselle paineita ja ahdistusta, kun otan suoraan yhteyttä. Pitäisiköhän kehittää jokin signaali sille että kertoo ettei loukkaannu, jos joku haluaa sulkea oven edessä kiinni?
Miten syvässä meissä asuaa tarve luokitella toisia ihmisiä? Mistä se tarve tulee, miksi teemme sitä? Itselleni ihmisen on aina kiinnostava. En oikein osaa luokitella ihmisiä sen mukaan tunnenko niitä tai kuinka kauan olemme olleet tekemisissä. Jos jonkun haluaisin ignorata kontaktilistaltani, niin sen ihmisen täytyisi varmaan edustaa sellaisia arvoja joita en voi sulattaa. Esim. tiukka sovinisti tai feministi, joka ei hae tasa-arvoa vaan toisen sukupuolen paremmuutta voisi saada minulta tällaisen kohtelun.
@Suviko, sinä olet erittäin kiehtova persoona ja elät voimakkaasti verkossa. Itse asiassa en sinusta muuten tietäisikään yhtään mitään. Koetko toiset lurkkijoina, jotka seuraavat esim. sinun Flickr-feediä? Jos näin on, tunnustaudun yhdeksi niistä. Tutustuin alt-partyjen kuviisi. "Yön ainoa valopilkku" sykähdytti. On mahtavaa nähdä kun toinen ihminen kuvaa maailmaa poimimalla sieltä otoksia. Kiitos sinulle siitä. :-)
2 years, 3 months ago by villevenalainen
@eskolius: kirjoittelit samaan aikaan. Ollaan vähän samoilla linjoilla :-)
2 years, 3 months ago by villevenalainen
joskus on tullut mieleen, miten kiva olisi jos omassa nuoruudessa olisi ollut sosweb... makeeta sentään, kun mummo-moodilla pääsee keikkumaan ihmisten ilmoilla! nyt kiitoa oppitunnille ;-)
2 years, 3 months ago by annerongas
Olin missannut tuolla ylempänä, että @erkka pohdiskeli ja kysyi notta: Toisaalta, jos haluan ystäväni näkevän kuvan, jonka sisältö ei kuulu muille, niin miksi hitossa laittaisin sen facebookkiin, kun voi lähettää sen suoraan hänelle?
Jos haluan yhden kaverini näkevän kuvan tai pari, enkä kenenkään muun, ratkaisu on DCC irkissä tai maililiite. Jos haluan näyttää kasan kuvia muutamalle kaverille, mutten jakaa isommin, zippaan ja mailaan tai laitan lipaston kotisivutilaani haettavaksi paikkaan, jonne ei ole linkkiä. Flickriin laitan kuvat, jotka haluan arkistoida ja jakaa. Siellä on jokunen vain mulle näkyvä kuva, jotka voisin laittaa näkymään joskus hetkeksi jollekulle.
Mitä suvikon alkuperäiseen jaikuun tulee, niin mikä on ongelmallisinta? Turha kontakti listassa? Se että ihmiset luulevat teidän olevan ystäviä? Se että hän näkee tekemisesi? Se että sinä näet hänen tekemiset?
Intialais-pakistanilaisen kohdalla oletin, että jos hyväksyn hänet kaveriksi, alan saada mun kannaltani täysin turhia "how r u doin" -viestejä ja pahemmassa tapauksessa flirttiä. Intiassa matkaillut @jahapaula kertoi paikallisesta tapakulttuurista ja arvasi sen perusteella ettei "tavataan Facebookissa" ollut ehkä vain viaton vitsi vaan yritys etsiä kumppania. VTT:n Otaniemi Forumin cocktail-osuudessa? Ehkä suomalaisetkin teekkarit tekis noin, jos eivät olisi niin ujoja? :]
Poikakaveriin ihailijan kohdalla on Catch-22: näytän ylidramaattiselle tai mustasukkaiselle kieltäytymällä, mutta sallimalla päästin sellaisen tyypin kaveriksi johon mulla ei musta ole mitään kontaktia oikeasti. Kaikki kumppanini kaverit ei ole automaagisesti mun kontakteja. Kumma ajatus, että olisivat. En laita Facebookiin kuvia, joten niiden tai mun tekemisten takia ei ole väliä ketä on kavereina.
P.S. Äsken muuten vahingossa pastesin nuo @erkan sanomat väärään ikkunaan. Ne meni irkkikanavalle, jossa ekan nettikuplan aikoihin kehissä jo olleet it-alan tyypit ja demoskeneveikot haukkui Facebookin välittömästi pystyyn. Vastaava keskustelu käytiin kahdella muulla isolla irkkikanavalla tänään. "Kaikki" vihaavat sitä, mutta "kaikki" myös käyttävät sitä. Ja Alteilla ehdin kysyä Jyrki Kasvilta Facebookista esityksensä jälkeen, mutta nyt mennään jo ohi aiheen.
2 years, 3 months ago by Suviko
@annerongas: Sillon ku mä olin teini oli jo BBS, uutisryhmät; BatMUD ja IRC. Kyl ne oli ihan tarpeeks sosiaalisia webejä mulle. :) Kun koulussa en tuntenut oikeen ketään noista kunnolla innostuvaa niin luulin teininä 90-luvulla ettei verkosta koskaan ehkä tule Kaikkien [tm] juttu, mutta ajattelin sen kasvavan kyllä. Sosiaalista ja mobiiliwebiä osasi jotenkin siksi ounastella hiukan.
2 years, 3 months ago by Suviko
Onko tässä muuten havaittavissa sukupuoliero: naisten frendiksi yrittää ängetä joka jannu, mutta miesten ystäviksi päädytään kun ei voida esittää tyystin vierasta tai vihamiestä?
2 years, 3 months ago by eskolius
@eskolius: Voi vaikka olla. Itse en ole koskaan epäillyt että joku yrittäisi lähennellä enemmänkin :-)
Tänään muuten eräs nuori nainen lähestyi minua Facebookissa. Hän käytti pokea, kyseessä on yksi tutkija jonka blogia olen seurannut jo jonkin aikaa. Olin vähän yllättynyt mutta en lainkaan vaivautunut.
Hän kertoi että mun profiilissa luki että "Poke me". Hän on ihan uusi fb:n kanssa ja tunnusti ettei oikein tiennyt mitä tuli tehneeksi. Se oli oikeastaan aika hauska tapa saada kontakti toiseen ihmiseen. Aika näyttää jääkö tämä tähän tuuppailuun ja pariin seinäviestiin. :-)
2 years, 3 months ago by villevenalainen
@suviko: Minusta hämmentäviä ystäväkutsuja ovat ne henkilöt, joista en todellakaan tiedä mitään. Suomalaisia miehiä, joo, ja kavereitteni verkostoissa, mutta minulla ei käsittääkseni ole mitään kontaktia heihin. Pari kappaletta näitä on ollut: en tiedä, lukevatko blogiani vai mikä on taustalla. Mutta jos laittaisivat kutsuun selvityksen, niin tilanne olis ihan ok. Tietyt blogityypit ovat niin tehneet, koska en edes heidän oikeita nimiään tietäisi/muistaisi, ja se on ollut mielestäni tosi hees.
Itse olen aika "nuuka" ja laiska siinä, kenelle lähetän ystäväkutsuja. En vaan jaksa jokaista tuttua sieltä omiin verkostoihini edes laittaa. En edes uteliaisuuttani :)
2 years, 3 months ago by MariKoo
Joo, hyvä keskustelu.
Itse olen ton kontakti-sanan kannalla ja kaikenlainen ystävyyden laadun julkinen puinti on mulle hankalaa. Hoito, tyttären entinen avokki - huhhuh!
Olen kyllä näin aikuisiällä käynyt tosi reippaaksi osallistumaan kaikkiin mielenkiintoisiin keskusteluihin riippumatta siitä tunnenko ihmisiä ennestään, tämä johtuu ilmeisesti iän tuomasta turvallisuudesta että kukaan ei ota sitä minään vaivaannusta aiheuttavana lähestymisenä tai tuppautumisena.
Joillekin laatu, ystävyydenkin, on kamalan tärkeätä ja tehdään listoja bestiksistä ja kavereita pannaan järjestykseen läheisyyden kannalta. Kyllä kai sen jokainen tietää itse millä tasolla ystävyyssuhde on? Pitäisikö tollainen laadullinen arvio antaa kaikista julkisesti? Miksi sillä olisi väliä?
2 years, 3 months ago by haloefekti
Myöntäydyn niin ikään purkkien, uutisryhmien, BatMUDin (unohtamatta LPMudia). postituslistojen ja IRCin kasvatiksi. Postituslistatkin olivat itse asiassa yllättävän sosiaalisia, erityisesti identifioinnin suhteen.
Lisäisin vielä listaan CUSeeMen, johon kehittyi varhaisvaiheessa aikuisten live-videokahvilakulttuureja, joita ei voi perhe-Jaikussa esitellä.
Olen joskus miettinyt, onko maailma erilainen tekstinetissä kasvaneen silmin. Ehkä ainakin @Suviko osaa kommentoida. Varmaan se ainakin opetti tutkimaan taustat tarkemmin aika askeettisilla työkaluilla, kuten Gopher.
Netin (suomalaiskäytön) varhaisvaiheessa ei ollut mitään muuta id:ta kuin tunnari, ja siitä piti aluksi päätellä kaikki, kuten vaikka kasvuvaiheeni 'katzenklammer' tai mudin 'sabrina'. Jälkimmäisestä tuli paljon metkoja sotkuja :-) Nykyään genderblendaus on vakiokuvastoa Second Lifessa.
Nyt on aika kivasti vihjeitä, mistä toinen on * periaatteessa * kotoisin ja googlaus on tehnyt siitä rutiinia huoltoaseman kassahenkilölle, joka myy sulkapalloa tuulilasin sulkina.
Kun Hacking in the End-hakkerikonferenssin jälkeen tulee mailia tunnarilta foo palvelimelta xs4all.nl, että voisitko lähettää nauhoituksesi social engineering-alustuksesta, niin sitä jo hieman miettii, että vastaako.
On käynyt mielessä, josko loisi nipun synteettisiä hahmoja Facebookiin, verkostoisi ne keskenään, alkaisi sitten verkottua muualle ja katsoa mitä tapahtuu. Urakka on iso yhdelle, mutta jos kokeilu kiinnostaa, niin ilmoitelkaa. :-)
BBC teki tuoreen vastaavan kokeen Facebookissa 100 kutsulla yhdeltä tunnarilta ja oliko 43/34 jotka ryhtyivät heti ystäviksi ja avasivat tietonsa
2 years, 3 months ago by ubiq
ubiq: Mikseivät olisi avanneet, hehän ovat etsimässä yllättäviä mahdollisuuksia! Vähän sama juttu kuin meno Talent-kisaan. Erottava piirre on siinä, kuka menee sinne käyttääkseen mediaa omaksi ilokseen (esim. Talentissa treenaamaan esiintymistä) ja kuka hölmöyttään uskomaan sateenkaareen.
2 years, 3 months ago by eskolius
@eskolius, hyvä näkökulma. ;-) Netissä tosiaan saa nykyään helposti aika ylläreitä. Yllätyksenä ja pyytämällä.
Erityisesti Facebookin Appsit voivat tehdä mitä sattuu. Toisin kuin esm html/jasvascript selaimessa, Appsien varsinaisia toimintatapoja ei oikein voi validoida. Tarvitaan vaan yksi turhautunut koodaaja. Niitäkin on, kuten muillakin aloilla.
Ehkä olen vain eri syistä (joita esittelin #vaparetki-kannussa äskettäin) allerginen identiteettivarkauksille. Englannissa niitä oli viime vuonna reilut 170 000. :-/
2 years, 3 months ago by ubiq
nyt en ole vielä nautiskellut kaikkea ylläolevaa, mutta kerron, mitä tunnin ajomatkalla siihen mennessä tähän ketjuun kirjoitettu toi mieleeni. taustaani kuuluu omaehtoista kansalaistoimintaa, hieman vastakulttuuria, rajanylityksiä ja yhteisöllistä luovuutta (piiiitkä stoori, liittyy maaseudun murrokseen #SYYT%D6KSIST%C4%20ALKUVOIMAAN">täs pätkä kotilieden jutusta niilta ajoilta). yhdessä tylsässä mtk-kokouksessa piirtsin kuvan siitä yhteisöllisestä maailmasta, joka meidän systeemin ulkopuolella versoneesta toiminnasta oli muodostunut. se kuva tuli mieleeni viime viikolla. piti etsiä ja löytyi.. kun katsoin sitä nykysilmin, tajusin, että tuo kaikki toteutuu sosiaalisessa webissä, esim. jaikussa (sen piirtämisestä meni vielä 2 vuotta, ennenkuin itse siirryin verkkomaailmaan).
kysyin aikoinaan ryhmämme jäseniltä, miksi haluat kuulua tähän. merjan vastaus jäi lähtemättömästi mieleen: "haluan olla toisten samanlaisten kanssa erilainen" sitä olen kokenut täällä mikä tämä nyt sitten onkin. hyvä tunne :-)
2 years, 3 months ago by annerongas
Kai muuten luitte tän The Economistin jutun (http://www.economist.com/business/displaystory.cfm?story_id=9990635), jossa todettiin muiden hyvien ajatusten lisäksi että
But unlike other networks, social networks lose value once they go beyond a certain size. “The value of a social network is defined not only by who's on it, but by who's excluded,” says Paul Saffo, a Silicon Valley forecaster. Despite their name, therefore, they do not benefit from the network effect. Already, social networks such as “aSmallWorld”, an exclusive site for the rich and famous, are proliferating. Such networks recognise that people want to hobnob with a chosen few, not to be spammed by random friend-requests.
Sanoisin, että tämä tällä hetkellä suljettu Jaiku on kultainen hetki, jonka arvoa ei kukaan tajua, ja joka tuhotaan kun Jaiku taas avataan.
2 years, 3 months ago by gatestone
Ja boy, se avataan kun se tulee olemaan oletuksena tänään julkistetun Adroidin (http://www.openhandsetalliance.com/index.html) osoitekirjana (sanoo allekirjoittava ennustajaukkonne).
2 years, 3 months ago by gatestone
@gatestone: Tuon takia mulla on pieni pelko sen suhteen mitä tapahtuu, kun Jaiku avaa ovensa ja uusia kävijöitä alkaa tulla vauhdilla. Tämänhetkinen suomalainen blogi/web2.0-keskustelun Shangri La saattaa muuttua liian nopeasti ja liian paljon spämmääväksi mediaksi rakentavien keskustelujen kannalta.
HA! Kirjoitin ylläolevan luettuani puoleen väliin tuon sistaatin! :D Sitten vasta luin viestisi loppuun. Great minds think alike. :D
2 years, 3 months ago by Suviko
@gatestone: verkoston löyhtymiseen on itse asiassa tarkka luku. Se on 150. Esm jotkut uskonnolliset liikkeet perustavat aina uuden yhdyskunnan, kun luku paukkuu ja Goretex niinikään. Itse antrologit löysivät ilmiön ensimmäisenä, ei tilastotieteilijät tai verkostotutkijat.
Tämä perustuu ihmisten valvottavien kontaktien määrän kasvuun lähes potenssilain mukaisesti jokaisen uuden yksilön saapuessa verkostoon / yhteisöön.
Jaikussakin nyrkkisääntönä voi pitää 150 kontaktia + #kannut. Sitten kun se ylittyy, niin tutkimusten mukaan on hyvä alkaa siivota kontakti / seurantalistaa.
2 years, 3 months ago by ubiq
@Suviko, voi tosiaan olla, että Jaikunkin Onnela rapautuu, mutta toisaalta oletan, että jo pelkkä rekisteröityminen patoaa isoimman Suomi24-floodiarmadan tänne. Sekin, että täällä on tyylikästä esiintyä jollain naamalla, ehkii rantautumista.
Mutta yksi Jaikun iso plussa on mahdollisuus määritellä ketä seuraa. Tämä ei tietenkään estä Susan Kuros-kommentoinnin saapumista yksittäisiin threadeihin. :-/
2 years, 3 months ago by ubiq
Hmm. Minustakin tämä keskustelu on erittäin onnistunut ja mielenkiintoinen, mutta en jaa sitä näkemystä, että Jaiku olisi kokonaan jonkinlaisessa "kultaisessa tilassa" ennen kuin ovet avataan ja väki rynnii pilaamaan koko jutun. Kyllä tässä on kyse pienemmän mittakaavan "kultaisesta tilasta".
Mielestäni tämän keskustelun onnistumisessa on kyse yhteisöllisestä tiedonrakentelusta, vieläpä spontaanisti alkaneesta sellaisesta. Syinä onnistumiseen pidän seuraavia tekijöitä:
Lopputulos: ryhmän yhteisellä panoksella saavutettiin enemmän kuin mitä yksin / pareissa tuskin olisi pystytty.
Kokonaisuutena siis malliesimerkki informaalista yhteisöllisestä tiedonrakentelusta ja oppimisesta. Sama on tosin tapahtunut monta kertaa muissakin Jaikun keskusteluissa, mutta vähän pienemmässä mittakaavassa. Myönnän kyllä, että katson tätä tutkivan oppimisen lasien läpi, koska teen aiheesta gradua, mutta tuskin arvioni kovin pahasti heittää. :-)
2 years, 3 months ago by hponka
@hponka, vilkaise Mari Flinkin aloittamaa keskustelua toimittajien tulevaisuudesta, jos on enää hengissä. Se pääsi aika valtaiseksi. Sitten on tämä @Samikkin aloittama tonni täyteen eli tuhat messua, joka ei ollut ominaisuuslistasi mukaan varsinaista 'keskustelua', mutta täyttää muutoin listan kriteerit.
Sinänsä olen eri mieltä tästä 'kultaisen tilan' pienuudesta, vaikka se kriteerit täyttäisikin. Omasta mielestäni monissa innovaatioissa adaptaation alkuvaihe on parhainta.
Kun masses of hordes eli varhainen enemmistö (34 %) saapuu - enkä tarkoita WoWia - niin siitä seuraa kaikenlaista. Myös positiivista, mutta ehkä muutakin, koska varhaisella enemmistöllä on erilainen suhde innovaatioon kuin varhaisilla omaksujilla. Esimerkiksi ihan siinä, että näillä ryhmillä on äkkiseltään päähineestä heitettynä erilainen oppimiskäyrä. Ei mitenkään erityisesti koulutuksessa tai älyssä, vaan panostamisessa innovaation omaksumiseen ja sen ominaisuuksien taivutteluun, kuten Jaikussakin on usein saatu nähdä (mm. Tonni täyteen ja aktiivisuuden rankkaaminen php-skriptillä, tunnusten lahjoittaminen #vaparetki-kannuun, #Mindtrek, #mobiiliyhteiskunta etc.)
Gradussasi kannattaisi ehkä ainakin sivuta myös innovaation adaptaatiokäyrää osana yhteisöllistä tiedonrakentelua ja oppimisessa.
2 years, 3 months ago by ubiq
@ubiq: Mainitsemasi keskustelut ovat toki tuttuja, ja ainakin Mari Flinkin aloittama keskustelu täyttää myös yhteisöllisen tiedonrakentelun kriteerit. Keskusteluiden merkityksellisyys on tietysti henkilökohtaista, joten vertailu on vähän hankalaa ja tuskin tarpeellista.
Tarkoitin ns. "kultaisen tilan" pienuudella enemmänkin sitä, että näissä kaikissa mainitsemissasi keskusteluissa on ollut mukana enemmän tai vähemmän samat käyttäjät. Väitän, että "kultainen tila" koostuu käyttäjistä, ei niinkään Jaikusta itsestään. Ko. ryhmällä on suurinpiirtein samat kiinnostuksen kohteet, ja sen jäsenet ovat ikään kuin sattumalta löytäneet toisensa Jaikussa. Jaiku tarjoaa "vain" infrastruktuurin ryhmän viestinnälle, vaikkakin harvinaisen hyvän.
Mitä tulee siihen, että tämä liittyisi jotenkin Jaikun alkuvaiheeseen, niin olen samaa mieltä siltä osin, että nimenomaan Jaiku on koonnut ryhmän yhteen, koska se edustaa sitä, mistä ryhmän jäsenet ovat kiinnostuneet. Kuitenkin, mitä yhteisölliseen tiedonrakenteluun tulee, niin sen arvointiin en liittäisi innovaation adaptaatiokäyrää. Yhteisöllisen tiedonrakentelun kannalta ei ole merkitystä, kuinka uutta tai vanhaa teknologiaa käytetään sen tukemisessa, jos se vain toimii.
2 years, 3 months ago by hponka
hponka: onnea sun graduprojektille! Ainakin tutkimuskohde ja lähtökohdat on kiinnostavat ja ajankohtaiset. Tässä mun kaksisenttinen puhtaasti maallikkopohjalta.
Sun mainitsemaa "onnistumisen tekijöiden" lista on varmaan edelleen työn alla, ja tässä vähän hiomapaperia:
> keskustelijoiden social grounding on tapahtunut jo aiemmin muissa keskusteluissa, joten ymmärrämme toisiamme
Omasta vinkkelistäni tuo ei toteudu, mutta ehkä olenkin ainoa nyypiö tässä tusinassa? Viittasin toisessa ketjussa Jaikun onnistumisen kriteeriksi keskustelijoiden homogeenisuuden (koskipa se sitten ilmaisutapaa, opiskelutaustaa tai SESsiä), ja uskon että tiedonrakentelun näkökulmasta riittävä social grounding voi tapahtua heittämällä, ilman aiempaa tuntemusta.
Ajattelen niin, että mun viestini tuli hyväksytyksi ketjuun, kun siihen viitattiin ja siitä jatkettiin aiheen kehittämistä. Sen diskurssi oletettavasti sisälsi riittävästi sanavalintojen ja ilmausten sisältämiä indikaatioita passelista persoonallisuudesta ja viestijän tavasta asettua joukkoon/ryhmään sekä uusia näkemyksiä asiasisällöstä.
Sen enempää ei mielestäni tarvita. Ei siis vaadita aiempaa tuntemusta, mutta ei myöskään tarvita sitoumuksia - en oleta että tultuani kuulluksi tässä ketjussa joku teistä olisi automaattisesti valmis pitämään minua ryhmän jäsenenä jossain toisessa ketjussa. Esimerkiksi on aina kiva ottaa oma itsensä :)
Muut sun listaamat syyt varmasti ovat tässäkin ketjussa läsnä, mutta mielestäni ne ovat yleisiä onnistuneen keskustelun tunnusmerkkejä eikä tämän tilanteen erityispiirteitä. Olen valmis kallistumaan siihen, että tämän ketjun toimivuus on kiinni ryhmäytymisestä: joko joukko on niin pieni tai niin homogeeninen tai muusta syystä kohesiivinen, että siitä on muodostunut ryhmä. Veikkaan että meillä on määriteltävissä oleva yhteinen mind set, paradigma.
... huoh, täähän on paljon aikaavievempää kuin FB ym kun tässä joutuu käyttämään aikaa myös ajatteluun ...
2 years, 3 months ago by eskolius
@eskolius: Sut imaistiin mukaan nopeasti ja edistit sitä itsekin. :-) Niin ja kiitos toivotuksista. Gradu on kohta loppumetreillä, mutta onneakin vielä tarvitaan. ;-)
Tarvittavan social groundingin määrä riippuu toki siitä, kuinka samanlaiset taustat ja kiinnostuksen kohteet ryhmällä on jo valmiiksi. Heterogeeninen ryhmä tarvitsee enemmän aikaa ryhmäytymiselle, ja persoonatkin vaikuttavat.
Mitä tulee postaamaani listaan tiedonrakentelun onnistumisen kriteereistä, ne tulevat täysin tutkivan oppimisen mallista (Hakkarainen et. al.). Oman kokemukseni mukaan oleellista on jaettu tavoite - ilman sitä työskentely ei ole aidosti yhteistä, eivätkä osanottajat ole valmiita laittamaan itseään likoon keskustelussa.
2 years, 3 months ago by hponka
Tämä näyttää mielenkiintoiselta keskustelulta. Aiheina rajojen ylittäminen, ovien avaaminen, oman yhteisöllisyyden rajaaminen, kuka on frendi ja ketkä jäävät verkkofrendiyden ulkopuolelle, miten suhtautua "tuntemattomaan" (autres), mikä on hyvää puhetta (the age of conversational media), pientä pelkoa sähläreistä, spämmäreistä ja sosiaalisen tilan kaappaamisesta. Miten Jaiku muuttuu Googlen kyydissä ja komennossa ja mihin tämän kodikseen ottaneet siirtyvät seuraavaksi? Juttu lähti liikkeelle FB:sta mutta koskettaa yhteisöjä yleisesti. Suomalaiset ohjelmistoyritykset kehittänevät kohta omia API:ja FB:n ja silloin tämän keskustelun ideoita mikrokosmoksesta voi hyödyntää.
2 years, 3 months ago by visualradio
Wow mikä keskustelu, analysoidaan jo itse keskustelua ;-) Yksi osa toimivuutta on se, että väline toimii. Helppo lukea, persoonallisia ääniä, kuin puhetta vaikka tekstiä, älyä. Helppo heittää oma kommentti perään. Avoin kenelle tahansa, jota juttu kiinnostaa ja joka löytää perille.
Eroaa välineenä FB-toiminnasta. Ja blogista. @JariS jaiku-uransa alussa totesi, että tämä on kuin nurin käännetty blogi, ensin on pieni kommentti ja sitten vasta julistuksia. Harvoin blogikeskustelut ryhtyvät kehittymään tähän tapaan.
2 years, 3 months ago by annerongas
@annerongas _JariS jaiku-uransa alussa totesi, että tämä on kuin nurin käännetty blogi, ensin on pieni kommentti ja sitten vasta julistuksia. _ Hyvä pointti ja tarkastelukulma mihin tahansa viestintään.
2 years, 3 months ago by eskolius
Täällä on metakeskustelu valloillaan ;)
Jäin pohtimaan, mitähän Jaikulle tosiaan käy ja avautuuko se uusille käyttäjille suht tässä muodossa? Android-julkistuksen jälkeen on vähän sellainen kutina, että alustasta tehdään jotain muuta.
2 years, 3 months ago by jahapaula
@eskolius: Omasta vinkkelistäni tuo ei toteudu, mutta ehkä olenkin ainoa nyypiö tässä tusinassa? Jep. :)
Viittasin toisessa ketjussa Jaikun onnistumisen kriteeriksi keskustelijoiden homogeenisuuden (koskipa se sitten ilmaisutapaa, opiskelutaustaa tai SESsiä), ja uskon että tiedonrakentelun näkökulmasta riittävä social grounding voi tapahtua heittämällä, ilman aiempaa tuntemusta.
Paremmin tietämieni keskustelijoiden pohjalta oletan, että useimmilla on akateeminen tausta ja joko duunista tai opiskelualasta kumpuava kiinnostus aiheeseen?
Kun Jaiku aukeaa niin tänne tuppaa meille kaikille X kontaktia, jotka ei ole kiinnostuneet tällaisesta keskustelusta ja jotka kiinnittävät huomiomme ja vievät aikamme toisiin keskusteluihin. Ja niinkuin @jahapaula totesi, olen kanssa miettinyt tuota Jaikun mobiilisofta-puolta. En käytä Jaikua ollenkaan luurilla, koska mulla ei ole älypuhelinta. Aiemmin en pitänyt sellaista tarpeellisena ja nyt kun sellaisen haluisin, ei opiskelijana ole varaa tutustua vimpaimeen. Pitää kyylätä videodemoja miten toi alka toimia.
2 years, 3 months ago by Suviko
@Martimo, akronyymit ovat oikeastaan ensisijaisesti mukavuuskysymys kaikessa viestinnässä tekstistä puheeseen. AINO jatkuvassa käytössä on vain ketterämpää kuin "Ajantasaisen liikenneinformaation t&k–ohjelma". Ei ole tarkoitus karkoittaa ketään kryptisyydellä hohtavissa kaavuissa. ;-)
Esim. WoW = World of Warcraft -massiiviverkkoroolipeli. Sinänsä keskusteluun pääsee kyllä aika nopeasti sisään. Jaikussakin käytetään teknologialyhenteitä API:sta alkaen, mutta aika usein viitataan yksittäisiin palveluihin tai välineisiin, kuten Facebook (FB), Second Life (SL) tai IRC.
Joka tapauksessa useimmat pitkät keskustelut alkavat velloa minne sattuu ja sekaan ilmaantuu sitten eri ammatti/tutkimus-akronyymeja.
Esimerkiksi #vaparetki-kannussa vastaan tulee sosiaalisen (oppimis)median alustoja ja ympäristöjä Ningistä alkaen. Ne taas selviävät rekisteröitymällä ja kokeilemalla, tai lukemalla muiden kokemuksia.
2 years, 3 months ago by ubiq
@Martimo, tämä nörttilyhenteitä vilisevä ympäristö saattaa hämätä, sillä SES on perinteisemmiltä kentiltä. SES eli sosioekonominen status on monasti merkittävä tekijä mielenmaiseman ja viiteryhmän rakennuksessa. Asiasta haarukkaan: pystyn aika kevyesti torjumaan FBssä pyynnöt pelata jotain peliä yhdessä, mutta tarvitsen harkintaa ja luonteenlujuutta hylätä pyynnöt liittyä johonkin eettisesti kirkasotsaiseen liikkeeseen ("Cause"). Siinä pidän samankaltaista pohjaideaa kuin ystävälistassani: minun täytyy pysyä kärryillä mikä/kuka mikin/kukin on ja ehtiä & haluta aika ajoin tsekata mitä näille kuuluu.
2 years, 3 months ago by eskolius
@martimo: Kuvittelisin, että virtuaalisesti on helpompi ignoroida ne, joiden kanssa ei halua kommunikoida kuin esim. baaritiskillä. Se veemäinen puoli tässä on, että täällä niitä tarjouksia tulee myös enemmän kuin baarissa.
Älykästä keskustelua verkossa on paljon. Aina sitä ei ole helppo pinnalta sukeltamalla löytää, mutta johtolankoja seuraamalla sitä löytyy lisää ja lisää ja pääsee myös puolijulkisille tai suljetuille areenoille.
2 years, 3 months ago by Suviko
Jäi välistä kirjoittaa pitkään postaukseen vastaus. @villevenalainen: Toivottavasti en ole aiheuttanut kovin monelle ihmiselle paineita ja ahdistusta, kun otan suoraan yhteyttä. Pitäisiköhän kehittää jokin signaali sille että kertoo ettei loukkaannu, jos joku haluaa sulkea oven edessä kiinni? Sellaiselle olisi käyttöä. Ihmiset yleensä laittaa vähän anteekispyytelevän viestin mukaan ja kuorrutteeksi hymiön ollessaan epävarmoja vastaanotosta?
Miten syvässä meissä asuaa tarve luokitella toisia ihmisiä? Mistä se tarve tulee, miksi teemme sitä? Itselleni ihmisen on aina kiinnostava. En oikein osaa luokitella ihmisiä sen mukaan tunnenko niitä tai kuinka kauan olemme olleet tekemisissä. Sosiaalipsykologiaa ja sosiologiaa sivuaineillessani päädyin itse uskomaan siihen, että luokitteleminen on vahvasti havaintojemme jäsennyksessä kiinni eikä siitä voi täysin päästä eroon. On mielekkäämpää muuttaa luokittelua kuin pyrkiä luokittelutoiminnasta irti.
Jos jonkun haluaisin ignorata kontaktilistaltani, niin sen ihmisen täytyisi varmaan edustaa sellaisia arvoja joita en voi sulattaa. Taannoin erään tuttavan blogissa kommentoi joka postaukseen ekana blogaajalle ja hänen vanhoille kavereilleen tuntematon tapaus. Blogia piti nainen ja kommentoija oli ihailijan oloinen mies. Oli tavallaan helpotus, että kommentoija meni solvaamaan toista blogin lukijaa/kommentoijaa ja siitä saatiin se legitiimi syy, jolla tyypin bännäämisen saattoi perustella. :I
Ja joo, näissä kuvioissa on sukupuoliero häiriöviestien määrässä.
Itse asiassa en sinusta muuten tietäisikään yhtään mitään. Koetko toiset lurkkijoina, jotka seuraavat esim. sinun Flickr-feediä? Jos näin on, tunnustaudun yhdeksi niistä. Tutustuin alt-partyjen kuviisi. "Yön ainoa valopilkku" sykähdytti. On mahtavaa nähdä kun toinen ihminen kuvaa maailmaa poimimalla sieltä otoksia. Kiitos sinulle siitä. :-)
En pidä Flickrissä tai Jaikussa tai Facebookissa seuraavia ihmisiä lurkkaajina. Suhtaudun varauksella siihen ilmiöön, että joku avopuolisooni ihastunut pyrkii euraamaan minua tarkasti. Siitä nyt vaan tulee kohtuullisen outo fiilis. :)
Päätin blogien yleistyessä, etten ala pitää henkilökohtaista blogia, mutta tavallaan Flickrin kuvavirta on minulle sitä. Ensin laitoin sinne matkakuvia sukulaisia ja matkalla mukana olleita kavereita varten katsottavaksi. Sitten aloin kuvata Suomessakin ollessani ja nykyisin kamera on aina mukana. Opettelen kuvaamaan ja käsittelemään kuvia, ja Flickrin kautta saa paljon enemmän palautetta kuin vähemmän sosiaalisten tai pienempien galleriapalvelujen kautta. Tykkään Flickristä varsin monesta syystä paljon ja pari negaakin keksin.
2 years, 3 months ago by Suviko
Lapsuudenkaveri, jonka olen tuntenut syntymästään asti, ilmaantui Facebookiin. Suhdetyypin määritteleminen annetuilla vaihtoehdoilla ei ole mielekästä. "In my family" tai "We lived together" olisi henkisesti lähimpänä suhdettani vastapäisessä omakotitalossa asuneeseen parhaaseen kaveriini.
2 years, 3 months ago by Suviko
Vanhojen kavereiden määrittely FB:ssa tuntuu jotenkin alentavalta. Yliopistotuttujenkin laittaminen saman leiman alle tuntuu pöljältä, kun joidenkin kanssa on samaa vuosikurssia ja toisten kanssa oikeasti kavereita. Hämmentävää kun samaan aikaan haluan kieltää määrittelyt ja kuitenkin korostaa joidenkin erityisasemaa. Onko kyse selittämisestä vai miellyttämisestä? Millaiset lahjatalous-analyysit noistakin rukseista saisi aikaiseksi?
2 years, 3 months ago by erkka
Jeh. Myös on rasittavaa tunnistaa nörttituttavia oikeilla nimillä, kun on kymmenen vuotta tuntenut heidät lempinimellä, joka ei muistuta oikeaa etu- tai sukunimeä.
2 years, 3 months ago by Suviko
Tässä alkaa olla ihan ainesta Mikrobittin kolumniin. ;-)
Olen threadin pari kertaa lukenut ja erinäisiä kertoja silmäillyt taaksepäin tavoittaakseni tiettyyn vastaukseen tai kommenttiin liittyvän kommentin.
Olisiko ainakin kyse siitä - ainakin Facebookin osalta - että ketä varten me ruksailemme näitä ystävä-vaihtoehtoja? Itsellemmekö vai muiden nähtäviksi?
"Tämä julkkis on ystäväni, kuten näet, Muah hah hah". "Jouduin sietämään tätä n00bia 'työystävänäni' neljä vuotta'" (työ). "Tää oli se idiootti joka pälätti tauotta kolme päivää pakettimatkalla Hampiin ja takaisin" (matkailu).
Itse ajattelin Facebookiin regatessani alunperin jotenkin siten, että lätkin ystävä-luokitteluja alusta alkaen sen vuoksi, että niitä voisi esimerkiksi kätevästi hakea. Sittemmin en kuitenkaan ole löytänyt Facebookista vastaavaa hakulootaa, jossa hyödynnetään tuota lajittelulootaa.
Toisaalta ajattelin - Linkedinin ja kuuden-kättelyn hengessä, että olisi sekä itselleni että omia kontaktejani selailevalle hyödyllistä tietää miten ihmiset tuntevat toisensa. Itselleni sekä verkostoitumisen että mahdollisten verkostoanalyysi-tutkimusten vuoksi. Tässäkin threadissa on ilmennyt että FB tai kehittyneempi palvelu voisi auttaa mm. plaseerauksessa. :-)
En nyt kuitenkaan jaksaisi alkaa lätkiä kaikille tutuille yksityiskohtia FB:n rajoittuneiden vaihtoehtojen vuoksi (vrt. @Suvikon kuvaus naapurista). Toisaalta se, että vain osassa on tarkenne, on hieman mölöä, kun olen onneton perfektionisti. Onneton siksi, ettei asioita enää ehdi hioa rajattomasti. :-)
Edelleen olen sitä mieltä, että Jaikun malli on kaikessa yksinkertaisuudessaan ketterämpi kuin FB. Toinen juttu on sitten FB:n minipelien koukuttavuus ja cross-site-palikat (Apps). Ne on selkeästi nouseva kehityssuunta.
2 years, 3 months ago by ubiq
Vitsit! Maksaako MikroBitti mulle jos kirjoitan tästä kolumnin? >:] (Olen aiemminkin kelannut sitä, että tässä meidän jaikustan-possessa on aika monta toimittajaa samoilla vesillä, samoin kuin deliciousissa linkkiapajilla. Toisten toimittajanhommia hääräävien ei-journalististenkin kirjoitusten tai ideoiden puhaltaminen olisi IMO hiukan eri asia kuin ns. "lukijoiden/yleisön" kanssa käytyjen keskustelujen käyttäminen taustamateriaalina. Jos tästä aiheesta haluat kirjoittaa niin anna mennä, mutta yleisesti varoitan, että jos huomaan muuttuvani kolumniainesgeneraattoriksi niin menen lakkoon. :) Tätä aihetta on myös ikäänkuin käsitelty joka toisessa sanoma- ja aikakauslehdessä viime aikoina.)
Mä ajattelin suhteen tyypin kertomalla saavani jännän sosiogrammin ihmissuhdeverkostostani, mutta ei se ole oikeen viel sillai toiminut. Siellä on se jana, jossa näkyy kuinka pitkään on kenetkin tuntenut. Sen suuntaista dataa olisi hauska katsoa, mutta sitten taas tulee se kysymys eteen, että mitä haluan Facebookille kertoa.
Rakas Web0.1-änkyräni taipui opiskelukavereidensa painostuksen alla ja liittyi salanimellä Facebookiin. Vielä murskaavamman hiillostuksen jälkeen hän on näköjään laittanut oman nimensäkin näkyviin. Osa tuttavista on liittynyt tuonne spämmimailiosoitteellaan ihan siksi, ettei kaverit enää kertoisi Facebookille sitä oikeaa osoitettaan ja ovat kirjoittaneet profiiliinsa, että elkää jumanskugga kertoko musta tänne mitään. :I
2 years, 3 months ago by Suviko
Täytyy kommentoida vielä tuohon alkuperäiseen "miten kaveruus määritellään Facebookissa" -juttuun. Asensin profiiliini kilkkeen nimeltä Top Friends ajatellen, että tämähän on näppärää, voin laittaa kaverit ja ystävät eri ruotuun. Homma osoittautui kuitenkin sosiaalisesti liian vaikeaksi: missä raja kulkee? Ero on selvä lukion luokkakaverin ja nykyisen ystävän välillä, mutta entä irkkitutun tai samassa kaveriporukassa hengaavan tuttavan suhteen? Kavereiden ja ystävien luokittelu on sosiaalisesti niin epävarmaa, etä totesin turvallisemmaksi pitää ne lukio- ja yläastekontaktit (jotka mielestäni ovat yksi FB:n parhaista mausteista, on hauska törmätä muinaisiin tyyppeihin) kuitenkin samassa paljussa läheisimpien ystävieni kanssa, koska keskivaiheilla kelluvien määrittely olisi aiheuttanut mahdollisesti vaikeitakin tilanteita.
2 years, 3 months ago by Tiuku
Mä kokeilin piruuttani mitä lapsuuskaveri tuumaa määritelmästä "We lived together: across the street" -tyyppisesti. :)
@Tiuku: Mulle noi keskivaiheet ei ole niin pahoja kuin samoissa kaveripiireissä liikkuvat, joita en itse nimittäisi kavereiksi. Sitten on sellaisia "rakkaita vihamiehiä" eli ihmisiä, joihin on todella mutkikas suhde. :)
2 years, 3 months ago by Suviko
@suviko: Minä vain skippaan ne "miten tunnet tämän tyypin", jos se on yhtään hankalampi tapaus. Enkä toisaalta halua edes ihan jokaisesta paljastaa, mistä yhteydestä tyypit tunnen.
Pikkuveljeni tuskaili sen kanssa, että exät näkyvät Facebookissa "we have dated" -linjauksen alla ja sitten, kun mahdollinen uusi kiinnostava naistuttavuus ilmaantuu Facebookiin, niin se pitää tietty hyväksyä kaveriksi ja se näkee nämä exät. Ja tietty sitten tutkailee, että kuka ja mitä. Hankalaa on :)
2 years, 3 months ago by MariKoo
Varman myös http://www.slate.com/id/2174439/ ja http://www.slate.com/id/2174870/nav/ais/ on tuttua kauraa? Aineski heitin ne Suvikon delivirtaan aiemmin.
2 years, 3 months ago by dst
@ubiq: Naulan kantaan. Kenelle me näitä tietoja täytämme, on oikea kysymys. Minä tiedän omien ihmissuhteideni historian niin hyvin, että yksinkertaiset ruksit eivät ole kiinnostavia. Tieto on kiinnostavaa lähinnä ainoastaan kolmannen osapuolen silmin.
Mitä muuten tapahtuu kun "ystävyyden" irtisanoo? Jääkö asiasta tieto historiaan? Millaiset rukkaset kontakti saa?
Pitääpä perustaa pseudohenkilöitä testausta varten..
2 years, 3 months ago by erkka
Kun henkilön ystäväpyynnön "ignoroi" ei siitä näyttäisi menevän hänelle mitään erityistä ilmoitusta.
"Remove friend" -toiminto ei näyttäisi näin äkkiseltään pitävän mitään suurempaa älämölöä. Eli onko hiljainen karkaaminen mahdollista?
Miten on kontakti-ihmiseni? Näkyykö teidän feedeissä mitä minun ja "Teppo Testihenkilön" välisestä suhteesta?
2 years, 3 months ago by erkka
Mielenkiintoista: Jos suhteen määrittelylaatikkoon laittaa "I don't even know this person", niin FB tarjoaa seuraavaksi kontaktin poistoa :)
2 years, 3 months ago by erkka
@erkka: >Tieto on kiinnostavaa lähinnä ainoastaan kolmannen osapuolen silmin.
Se kiinnostaa myös silloin kun ei ole ihan "kolmas" osapuoli vaan enemmänkin "kaksijapuoli" - toisin sanoen silloin, kun löytyy yllättävä 'mutual friend.'
Tällaiset softat, jotka puristaa ihmissuhteita rastiruutuunmatriiseiksi, tuottavat myös naurunhörähdyksiä. Esimerkki: Kun vaimoni, jonka kanssa on oltu kimpassa 20 vuotta, liittyi FB:iin, ilmoitti softa "Annu and Esko are now friends"... olipa sitä sotaa jo kestänytkin.
FB on minusta merkittävä aihe jauhaa. Minulle on tärkeää ja kiinnostavaa se, miten massat omaksuvat virtuaalisia työkaluja ja sosiaalisia rakenteita verkossa. Ei tietenkään ole sattumaa että valtamedian ja työpaikkojen kahvipöydän uutiskynnyksen ylittää foorumi, joka tarjoaa hömppäapplikaatioita. Valtaosalla ihmisistä ei ole halua eikä kompetenssia jaaritella itseään ruvelle kuivalla abstrahoinnilla, analysoinnilla ynnä muulla teoriaroinalla.
Viihteellä on tehtävänsä, yleisönsä ja fooruminsa. Turha sitä on mollata, erityisesti silloin kun se tulee vastaan viihteen omilla pelikentillä. (tämä on mun itseni vaikea muistaa) Älkäämme ryhtykö ylenkatsomaan FB:ia kuten nyt muutamien medialausuntojen perusteella tuntuu olevan teknoälymystössä muotia.
2 years, 3 months ago by eskolius
@Suviko, pitää nyt kommentoida threadin sekaan erikseen: ei huolta, olen ollut alalla parikymmentä vuotta ja on syntynyt karkea käsitys työhygienista ja erityisesti lähteiden suhteen. :-) En tyrkyttele Facebook-artikkelejakaan joka lehteen. Tulevaisuus kiinnostaa enemmän.
Lähinnä thread vahvistaa käsitystäni, että nykyisessä ystävä-luokittelussa on puutteita ja se on työläs määriteltävä. Asia selkeästi on kiinnostava, mikä on itselläni yksi kriteeri kolumniaiheeksi. Olen jo aiemminkin käsitellyt mm. omien verkostojen porttaamista palvelusta ja laitteesta toiseen, mutta silloin sivujuonteena.
Kirjoittelin Hesariin semantic webistä 2002 ja tämä ystävä/luotettavuus-problematiikka liittyy myös siihen. @Suviko, Mikrobittissä muuten on aina tarvetta asiantunteville avustajille, erityisesti naisnäkökulmalle.
2 years, 3 months ago by ubiq
You'd think that Facebook would be the perfect tool for handling all this. It's not. For every long-lost chum who reaches out to me on Facebook, there's a guy who beat me up on a weekly basis through the whole seventh grade but now wants to be my buddy; or the crazy person who was fun in college but is now kind of sad; or the creepy ex-co-worker who I'd cross the street to avoid but who now wants to know, "Am I your friend?" yes or no, this instant, please.
Lähde: http://informationweek.com/news/showArticle.jhtml?articleID=204203573&pgno=1&queryText=
2 years, 2 months ago by Suviko
Olipas mielenkiintoinen ketju. Facebookiin tosiaan kaipaisi huomattavasti tarkempaa luokittelua ja näkyvyydenhallintaa. Toisaalta taas olisi mielenkiintoista nähdä, että millaisia verkkoja kaverit muodostavat. Itse en nyt sinne mitään erityisen sensitiivisenä pitämääni tietoa kun käytän sitä jossain määrin pitämään kirjaa jos jonkinlaisista vastaantulleista tyypeistä, mutta voisi olla kiva jollekin rajatulle osajoukolle kohdistuvissa jutuissa olla vapaampi. Tosin siinäkin pitäisi muistaa se, että FB voi tiedoillasi tehdä about mitä tahansa ja melko monenmoista tekeekin.
2 years, 2 months ago by hirvinen
Geee... whatever you are talking about guys, this is longest discussion I've ever seen on Jaiku!
Cheers! + I wish nice weekend to all the familiar faces that are talking here ;) !
Andrea
1 year, 5 months ago by vascellari